Vuosia sitten esikoisen päiväkotitaipaleen alkumetreillä eräs päiväkodin aikuisista sanoi jotain sellaista, jota en unohda koskaan.
”Tyttärestänne näkee, että hänellä on kaikki asiat hyvin.”
Se saa minut vielä vuosienkin jälkeen herkistymään.
Toisten tapaan olla vanhempia on vaikea puuttua silloinkin, kun olisi ehkä syytä. Yhtä oikeaa tapaa kasvattaa kun ei ole. Siispä niin kauan kuin lapsi vain on turvassa, huonohkoistakin kasvatusmetodeista vaietaan.
On kuitenkin suuri sääli, että myös niistä hyvistä asioista ollaan hiljaa.
Töissä on helppoa sanoa työkaverille, että hyvin tehty, hienosti hoidettu. Miksi vanhemmuutta on niin vaikea kehua?
Jokainen vanhempi on epävarma siitä, miten tietyissä tilanteissa pitäisi toimia. Kunpa jossain olisikin suora vastaus siihen, miten 3-vuotiaan uhmakohtauksiin pitäisi reagoida.
Se, että joku näkee lasten kanssa tehdyn hyvän työn ja kehuu, tuntuu kaiken epävarmuuden keskellä lohduttavalta. Ehkä en sittenkään onnistu pilaamaan tätä lasta.
Kehun ei tarvitse olla mitään suurta saadakseen aikaan ison mielihyvän. Myös ventovieras voi rohkaista.
Kerran hotelliaamupalalla vieras nainen tuli sanomaan, että ”ihana katsoa teidän meininkiä: teillä on pieniä lapsia, ja silti syötte täällä kaikessa rauhassa.”
Vaikka vähättelimme ja sanoimme, että totuus voi olla joskus kyllä jotain aivan muuta, toi se hyvän mielen koko päiväksi.
Oulussa on tällä hetkellä menossa suuria, perheiden arkeen vaikuttavia muutoksia.
Kaupunginhallitus päätti maanantaina luopua kotihoidon tuen harkinnanvaraisesta Oulu-lisästä.
Avoimen varhaiskasvatuksen kerhomaksua kuten myös Keiskan, Pikkaralan ja Sanginsuun koulujen lakkauttamista pohditaan vielä.
Juuri nyt muutosten ja epävarmuuden keskellä olisi hyvä hetki kehaista vaikka naapuria kohteliaista lapsista, sillä valoa tarvitaan pimeneviin iltoihin.