Tänä kesänä päätimme mieheni kanssa vähentää autoilua. Olemme miettineet omaa kulutustamme jo jonkin aikaa, joten turhan autoilun vähentäminen tuntui loogiselta. Onhan tieliikenne yksi suurista kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajista.
Oulussa on onneksi helppo vaihtaa nelipyöräinen kulkupeli kaksipyöräiseen. Tieverkosto on ainakin kantakaupungin alueella hyvin pidettyä ja liikenne sujuu useimmiten varsin joutuisasti.
Eikä ero pyöräilyyn ja autoiluun menevässä ajassa ole valtava, omilla reiteilläni vain muutamia minuutteja.
Toisaalta pyörällä on myös paljon rennompaa kulkea etenkin ruuhka-aikaan keskustassa, kun esimerkiksi Uudeltakadulta Saaristonkadulle etelään mentäessä ei tarvitse odottaa loputonta autojonoa Limingantullista. Paahtaisin mielelläni punaista Baanaa pidemmänkin matkan kotiin, mutta harmillisesti se menee väärään suuntaan.
Toistaiseksi kokeilumme onkin sujunut hyvin. Pyrimme tekemään kaikki matkat lähtökohtaisesti pyörällä, ellei auto ole aivan välttämätön esimerkiksi tavaramäärän tai sään vuoksi. Tähän on tarvinnut turvautua oikeastaan vain isommilla kauppareissuilla tai jos kaatosateessa on pitänyt kamerakalustoa kuljettaa.
Ei se kyllä aina ole ollut helppoa. Kun on tottunut siihen, että auto on aina käytettävissä, on siitä vaikea luopua. Peltilehmä laiskistuttaa helposti.
Kyllä se on vaatinut mielenlujuutta, kun ennen töihin lähtemistä katsoo kuinka vettä sataa ihan maahan saakka. Mutta se on vain varustelukysymys, kunnollisissa vaatteissa vesi ei pääse kastelemaan työvaatteita.
Eikä se ole oikeastaan niin kamalaa, ainakin mielestäni sateen tuoksu kesällä on jopa huumaava. Ei ole muuten ruuhkaa!
Mutta saa nähdä miten pyöräilylle käy talven koittaessa. Nostan kypärääni heille, jotka pyöräilevät ympäri vuoden. Hyvin te vedätte! Minulla on vielä matkaa sellaiseen reippauteen.