Minua pisti muutama viikko sitten kimalainen. Hyökkäys tuli aivan puskista. Se paukautti piikkinsä paidan läpi selkääni niin, että sattui tosissaan. Huuto pääsi ja piti ottaa muutamia juoksuaskeleita, ennen kuin tajusin, mistä oli kyse.
Kimalaiset olivat tekaisseet pesänsä ulkorakennuksen seinän sisään. Niitä oli näkynyt yksittäin lentelemässä lähistöllä, mutta ei niistä mitään haittaa ollut, kunnes sitten tämä yksilö päätti toimia toisin.
Selvitin mielenkiinnosta, mitä pörröisistä ja pyöreähköistä kimalaisista kerrotaan netissä. Olin yllättynyt siitä, että Suomessa tavataan noin 30 eri sorttia kimalaisia. Kimalaisten kerrotaan olevan uteliaita ja tulevan usein ihmisten lähelle, mutta ne eivät ilmeisesti yleensä käy päälle, ellei niitä ahdistele.
Uutta tietoa oli minulle se, että esimerkiksi mustikan onnistunut pölytys on usein kimalaisten ansiota. Kimalaiset ovat pölyttäjinä erittäin tärkeitä ja toimeliaita.
Pesänsä kimalaiset tekevät usein esimerkiksi kantoihin tai ojien penkkoihin, mutta myös rakennusten lämmöneristeet kelpaavat. Lohduttava tieto oli se, että pesä rakennetaan joka kesä uuteen paikkaan.
Edellisen pistoksen uhriksi jouduin pari kesää sitten. Silloin asialla taisi olla ampiainen. Tartuin kiinni lautaan, jonka takapuolella se sattui istuskelemaan. Tomera tuikkaus oli hetkessä ohi, mutta tunne sen jälkeen oli aivan samanlainen kuin kimalaisenkin pistettyä. Kihelmöi, pisteli ja poltti. Kun enimmät oireet olivat menneet, pistoskohtaa vielä kutitti useamman päivän ajan.
Hyönteiset kuuluvat kesään. Olen tosi hyvilläni, että niitä on olemassa. Ne ovat osa tärkeää luonnon kiertokulkua, ja kaikilla on oma tehtävänsä. Jos jokin laji alkaa olla ahdingossa, tilanne heijastuu helposti muihinkin lajeihin, ja seuraukset voivat olla kauaskantoisia.