Val di Fiemme Suomen Hiihtoliiton toimitusjohtaja Jari Piirainen ja maastohiihtojoukkueen huoltopäällikkö Per-Ole Lindell nappaavat Teemu Kattilakosen kultatuoliin. Hymyt ovat leveitä ja ilmeet aurinkoisia.
Kattilakoski hiihti Val di Fiemmen MM-kisojen päätösmatkalla, miesten 50 kilometrin vapaan tyylin kisassa kahdeksanneksi. Sijoitus on Suomen miesjoukkueen paras näiltä MM-laduilta, Kattilakoski ylitti omat ja päävalmentajan tavoitteet ja mies näytti todelliset hiihtäjän kyntensä.
Mutta että kultatuoliin. Eihän Kattilakoski sentään kultaa voittanut.
Olkoon menneeksi: kultatuoli oli ehkä lievää liioittelua mutta vain lievää. Suomen miesten maastohiihto on sellaisessa jamassa, että kahdeksas sija tuntuu voitolta. Sitäpaitsi kultatuolikin rakennettiin valokuvaajan pyynnöstä.
"Tämä ja viestin kuudes sija ovat merkkejä siitä, että parissa vuodessa on menty pieniä askeleita eteen päin. Nämä antavat uskoa, että puhtailla keinoillakin voi menestyä. Mitali meni ihan käden ulottuvilla", päävalmentaja Reijo Jylhä toteaa.
Kisa antoi uskoa ja toivoa myös hiihtäjälle itselleen.
"Tästä tuli hirveästi lisää potkua matkalla kohti Torinon kisoja (2006). Siellä olisi mukava olla palkintopallilla", Katilakoski sanoo.
Lauantaina palkintopalli jäi minuutin ja 12 sekunnin päähän. Miesten kuninkuusmatkan voitti Tshekin Martin Koukal. Ruotsalaiset Anders Södergren, Jörgen Brink ja Mathias Fredriksson veivät seuraavat sijat. Olli Ohtonen oli 41.
Timo Toppari joutui jättämään matkan selkäkrampin vuoksi kokonaan väliin.
Miesten matkalla
miesten mittoihin
50 kilometrin hiihto oli olosuhteiden pakosta Teemu Kattilakosken päämatka MM-kisoissa. Puhtaasti vapaan tyylin erikoismiehelle ei viestin lisäksi ollut muita matkoja tarjolla.
Kattilakoski on MM-kisassa ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Pitempiä yhteislähtökisoja hänellä oli takanaan, mutta ei yhtään väliaikalähdöllä hiihdettävää 50 kilometrin kisaa.
Ennen kisaa Alavieskan Virin hiihtäjä sanoi, että viisikymppinen on miesten matka, mutta ei välttämättä vielä hänen matkansa. Kahdeksas sija miesten matkalla kasvatti Kattilakosken miehen mittoihin.
"Toivottavasti niin", Kattilakoski sanoo. "En uskonut näin hyvään hiihtoon."
Katilakoski olisi ollut tyytyväinen sijoituksiin 15-20.
"Viime vuonna oli olympialaisissa 36:s, joten voin olla todella tyytyväinen. Sillä ei ole väliä, olinko neljäs vai kahdeksas. Kymppisakkiin pääsy kelpaa minulle varsin mainiosti."
Kattilakosken ensimmäisen 50 kilometrin kisan ainoa yllätys oli sijoitus. Muuten kisa meni läpi ilman suurempaa tuskaa.
"Viimeisen viiden kilometrin aikana silmissä musteni, mutta se kuuluu asiaan. Muuten vauhdinjako ja tankkaus onnistuivat hyvin. Hiihto oli koko ajan rentoa ja hyvän tuntuista."
Lindin opeilla
uutta ilmettä
Teemu Kattilakoski on 25-vuotias hiihtäjä, jota on pidetty vuosia suomalaisen hiihdon lupauksena. Mies rynnisti parikymppisenä vauhdilla kotimaiseen kärkeen, mutta kehityksen jarruksi tulivat sitkeät sairastelut.
"Menin kesällä 1997 armeijaan ja siitä se alkoi. Naganon olympiatalvi (1988) meni ihan häneksi, hiihdin vain pari kisaa. Sairastelujen kanssa meni kolme talvea pieleen", Kattilakoski kelaa.
Missään vaiheessa mies ei ollut tosissaan nostamassa suksia vintille, mutta touhun järkevyyttä hän ehti pohtia useammin kuin kerran.
"Mietin, että onko tämä nyt kaiken sen vaivan väärtiä. Ensin tekee hulluna töitä ja sitten H-hetkellä kaikki on pielessä."
Viimeiset kaksi vuotta hän on ollut terveenä ja tulosta on alkanut tulla.
Viimeinen silaus uudelle nousulle on keväällä hiihtäjän taustajoukkoihin liittynyt valmentaja Johan Lind.
"Valmensin monta vuotta itse itseäni ja touhu alkoi puuroutua. On todella paljon merkitystä sillä, että on joku takapiru - se on henkisesti erittäin tärkeää."
Tervetuloa
karpaasit
Teemu Kattilakoski kehitteli kisojen aikana yhdessä Timo Topparin kanssa tuotemerkkiä "Lampaat" nykyisille maajoukkuehiihtäjille.
Kieli poskessa kehitellyssä jutussa on muutakin kuin hurttia huumoria: nykyisten maajoukkuemiesten ja kilpailukiellossa olleiden hiihtäjien välillä on ollut ajoittain kireääkin sanan vaihtoa.
MM-kisojen jälkeen maajoukkuemiehet joutuvat karpaasien testiin - ja toisin päin.
Mika Myllylän, Jari Isometsän ja Janne Immosen paluu samoille laduille on Kattilakosken mielestä pelkästään myönteinen asia.
"Tervetuloa vaan! Ei minulla ole mitään karpaaseja vastaan. Heidän paluunsa lisää varmasti mielenkiintoa maastohiihtoon ja tuo toivottavasti lisää sponsoreita - sillä rintamalla on ollut välillä aika hiljaista."
Kattilakoski on täysipäiväinen hiihtäjä. Ammattilaiseksi hän ei itseään laske, sillä tulot ovat niukat.
"Nippa nappa hengissä pysyy. Niin vakavaa tämä hiihto ei ole, että lähtisin pankin lainaluukulle", Kattilakoski rajaa.
