Opinnoissani olen jo pitkään kiinnittänyt huomiota suomen kielen tilaan sekä erityisesti nuorten kielenkäyttöön sekä suhtautumiseen kansalliskieltämme kohtaan. Englannin käyttö lisääntyy koko ajan niin korkeakouluopinnoissa kuin työelämässäkin. Tällä hetkellä monella alalla on mahdollista suorittaa maisterivaiheen opinnot pelkästään englanniksi. Samaan aikaan tutkimukset kertovat suomalaisten nuorten sanavaraston ja lukutaidon heikkenemisestä.
Vuoden 2022 PISA-tulosten mukaan lukutaidon heikentymistä on tapahtunut erityisesti heikommin menestyvien oppilaiden joukossa vuoden 2018 tuloksiin verrattuna. Olen itsekin ollut mukana havainnoimassa tilanteita, jossa muutamankin lauseen muodostaminen äidinkielen oppitunnin aikana on ollut osalle oppilaista työn ja tuskan takana. Arkipäivän tekstiviestit taas lähtevät kielellä, joka voi olla todella vaikeaselkoista osalle suomalaisista.
Edellä mainituista seikoista huolimatta nuoret itse suhtautuvat suomen kieleen asenteella ”mitä välii, kyl mä nyt suomee osaan”. Lisäksi lukeminen on turhan monen peruskouluikäisen mielestä ”ihan syvältä”.
Eihän tämä kovin hyvältä kuulosta, mutta onko meillä syytä huoleen?
Helsingin yliopiston suomen kielen professori ja suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja Tiina Onikki-Rantajääskö on laatinut oikeusministeriölle raportin "Suomi osallisuuden kielenä, Selvitys suomen kielen tilasta 2020-luvun puolimaissa", joka julkaistiin elokuussa 2024.
Selvityksessään hän rauhoittelee huolestuneita toteamalla, että suomen kielen asema on tällä hetkellä hyvä. Se on suojattu lainsäädännöllisesti kansalliskielenämme ja on käytössä valtakielenä kaikilla olennaisilla yhteiskunnan käyttöalueilla.
Kuitenkin Onikki-Rantajääskön raportissa todetaan myös, että monien tahojen aktiivisia toimia tarvitaan, jotta suomi säilyy elinvoimaisena tulevaisuudessakin. Esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon heikentyminen on ongelma, joka on syytä ottaa tosissaan. Suomen kielestä ja sen osaamisesta huolehtiminen on tärkeää koko Suomen kannalta, sillä yhteiskuntamme vaatii toimiakseen yhteisen kielen.
Mitä voimme siis tehdä suomen kielen hyväksi? Rahoitusta luonnollisesti tarvitaan muun muassa koulutyön ja kielenhuollon kehittämiseen, mutta voimme vaikuttaa suomen kielen elinvoimaisuuteen myös päivittäisillä valinnoillamme.
Voimme esimerkiksi lukea lapsille ääneen tai käyttää heitä kirjastossa. Lisäksi voimme pyrkiä käyttämään suomea sellaisissakin tilanteissa, joissa englannin käyttö voisi tuntua helpommalta ratkaisulta. Tällainen tilanne voisi olla vaikkapa vielä suomea opettelevan maahanmuuttajan kanssa keskustelu. Loppupeleissä pienetkin valinnat voivat vaikuttaa positiivisesti kielemme tilaan.
Tiia Tuomaala
suomen kielen opiskelija, Oulu