Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Maestro Tateno - pianoresitaali Oulunsalo-talo 27.8.
Tämä pianoresitaali oli niin Tatenolle kuin minullekin päätöskonsertti Oulunsalo Soi -kamarimusiikkifestivaalissa. Olen kuunnellut maestroa maineikkaiden laulajien ja viulistien seurassa. Eilen Terttu Jurvakaisen runot inspiroivat mestaria. Tämänpäiväisessä konsertissa hän esiintyi yksin. Saimme kuulla etupäässä hänelle itselleen omistettuja sävellyksiä.
Pianovirtuoosi Tateno pystyy käyttämään vain vasenta kättään vuonna 2002 sattuneen sairauskohtauksen seurauksena. En tiedä, onko hänelle omistetut pianokappaleet jo alunperin sävelletty vasemmalle kädelle.
Tällaisia sävellyksiähän on tehty taiteilijoille, jotka ovat esimerkiksi sodassa menettäneet oikean kätensä. Maurice Ravellin pianokonsertto G-duuri on kuuluisa.
Aluksi saimme kuulla minulle jo osaksi tuttuja sävellyksiä edellisistä konserteista, esimerkiksi A. Skrjabinin Preludi ja nocturno. Miten hienosti mestarimme sitä tulkitsi ja osasi soittaa ilman nuotteja, mikä muisti!
Ennen väliaikaa opetusneuvos Markku Seppänen piti vaikuttavan juhlapuheen korostaen musiikin voimaa nykyisessä ristiriitojen täyttämässä maailmassa. Erityiskiitokset hän osoitti luonnollisesti Izumi Tatenolle.
Väliajan jälkeen siirryttiin nykysäveltäjiin, joita kohtaan minulla on ennakkoluuloja. Mutta heitäkin on erilaisia. Nyt saimme tutustua P.H. Nordgreniin (1944-2008) ja japanilaiseen Cobaan (1959-). Viimemainitun Albero di memoria (2008) teoksessa on 10 osaa, joita tulkittiin nykymusiikin keinoin, esim. Barcarola (venelaulu), Caos, Fiducia (luottamus).
Iäkäs mestarimme oli hyvässä vireessä ja esitys oli ihailtava.
Lopuksi yleisö seisaalleen nousten osoitti suosiotaan ja saimme vielä kaksi ylimääräistä kappaletta. Tatenot saivat kukkia ja muistolahjan.
