Petri Kaup­pi­nen: "Oulu voisi olla uuden, ko­keel­li­sen mu­siik­ki­teat­te­rin kehto"

Musikaalit ovat genre, jolle monet koreografit nyrpistelevät. Oulun konservatorion kasvatit Petri Kauppinen Oulusta ja Jouni Prittinen Tampereelta liikkuvat musikaalien ja musiikkiteatterin parissa mielellään.

Oululainen tanssitaiteilija, koreografi ja tanssin lehtori Petri Kauppinen odottaa Suomi-musikaalia syntyväksi.
Oululainen tanssitaiteilija, koreografi ja tanssin lehtori Petri Kauppinen odottaa Suomi-musikaalia syntyväksi.
Kuva: Kontiainen Jarmo

Juttu on julkaistu Kalevassa 24.1.2017.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta löytyy kourallinen innovatiivisia musikaalikoreografeja, jotka työllistyvät Tampereella, Kuopiossa, Lahdessa, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa. Kaksi heistä asuu ja vaikuttaa Oulun seudulla: Jouni Prittinen Limingassa ja Petri Kauppinen Oulussa.

Kulminaatiopiste Jouni Prittisen uralla oli Kurt Nuotion ohjaama Tulipunakukka Pyynikin kesäteatterissa 2005. Läpimurto tapahtui sen myötä.

– Kyllä siitä jo moni ohjaaja totesi, että tuo on uutta ja tuoretta lavalla, Prittinen kertoo.
Ura lähtee nousuun sitä mukaa, kun maine kiirii. Sitten alkaa sadella kutsuja eri teattereista.

– Itse toivon, että se menee niin, että kun ihmiset näkevät mitä ja miten teet, sitä kautta tulee uusia työtilaisuuksia. Jos työstä on jäänyt hyvä jälki ja hyvä mieli ohjaajalle, hän pyytää yhteistyökumppaniksi myös toistamiseen.

Prittistä on usein pyydetty uudelleen. Ylpeänä hän mainitsee esimerkiksi Kansallisteatterin tuotannot SLAVA! Kunnia (2015) ja HOMO! (2011).

– On kyllä mahtava, kun on päässyt tekemään näitä ohjaaja Pirkko Saision ja säveltäjä Jussi Tuurnan uusia kantaesityksiä. Se hivelee sielua ja sydäntä, kun saa luoda ihan uutta. Näissä molemmissa tuotannoissa oli vielä tosi hyvät työryhmät.

Prittinen kertoo olevansa täystyöllistetty. Hän ehtii tehdä kolme isoa koreografiaa vuodessa. Tämän vuoden työt ovat Yökyöpelit-musikaali Kemin kaupunginteatterissa, Abrahamin pidot -ooppera Limingassa ja vielä julkistamaton musikaali syksyllä Turun kaupunginteatterissa.

– Myös vuodelle 2018 on jo kaksi juttua suunnitteilla. Ja nekin ovat isoja molemmat.

Teattereilla ei ole Suomessa omia tanssiryhmiä paitsi Helsingin kaupunginteatterissa Jyrki Karttusen johtama 12-henkinen Helsinki Dance Company. Niinpä koreografit tekevät koreografioita enimmäkseen näyttelijöille ja avustajina toimiville ei-ammattitanssijoille.
Kuinka tämä lähtökohta vaikuttaa koreografian rakentamiseen?

– Se on haasteellisempaa. Yritän aina tehdä sille porukalle, joka on käytössä. En välttämättä yritä vääntää mitään vaikeaa. Tanssitekniikka ei kumminkaan ole pääasia, vaan se, että tanssi näyttää hyvältä ja vie tarinaa eteenpäin. Parhaimmillaan yleisö ei erota näyttelijää ja tanssijaa näiden omasta tanssiosaamisesta silti tinkimättä.

Koreografina Prittinen tahtoo löytää perinteisiinkin musikaaleihin uutta kulmaa.
– Mutta sitten pitää ottaa myös yleisö huomioon. Aika paljon halutaan kuitenkin sitä perinteistä nähdä. Ei ole mikään helppo paikka teatterinjohtajilla, mitä musikaaleja he valitsevat.
Prittisen haave on ollut Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitus. Mutta se tehtiin vasta Kansallisoopperassa ja palaa sinne ohjelmistoon marraskuussa 2018.

Oulu voisi nousta Suomen musikaalikärkeen

Petri Kauppinen toivoo, että musiikkiteatterin ammattilaisia koulutettaisiin laajemmin.

Oululainen tanssitaiteilija, koreografi ja tanssin lehtori Petri Kauppinen odottaa Suomi-musikaalia syntyväksi. Edellytyksiä olisi, mutta maassa ei hänen mielestään kouluteta tarpeeksi monipuolisia musiikkiteatterin ammattilaisia.

– Ei kehity suomalaista musiikkiteatteria, koska vain muutamat teatteriohjaajat suhtautuvat intohimoisesti musikaaleihin tai musiikkiteatteriin, Kauppinen sanoo.
Isoissa teattereissa – Helsingin kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Tampereen Teatteri ja Turun kaupunginteatteri – on tehty kelpoja Broadway-musikaaleja.
– Mutta lähtökohtana ei juurikaan ole ollut synnyttää uutta ja omaperäistä.

Kauppinen uskoo lajin yleisösuosion säilyvän ja musikaalituonnin jatkuvan. Musikaalit eivät tule teattereista vähenemään.

– Niin epäilen. Ja toivon! Siksi genren kehittäminen olisi tavattoman tärkeää.

Helsingin kaupunginteatteri on juuri eläkkeelle jääneen Asko Sarkolan johtajakaudella pyrkinyt lunastamaan maamme musikaalimestarin manttelin. Sarkola sai suhteillaan teatterilleen monta isoa musikaalia, esimerkkeinä Billy Elliot ja Wicked.

Oulusta löytyy roimasti musiikki- ja tanssiosaamista. Mitä pitäisi tehdä, että katsojat ympäri maata hakeutuisivat tänne katsomaan maan parhaita musikaaleja?
– Jos ajattelee Oulun profiilia teatterikaupunkina, musikaalit ja musiikkiteatteri istuisivat tänne tosi hyvin. Oulu voisi olla uuden, kokeellisen musiikkiteatterin kehto.

– Täällä voisi rohkeasti lähteä tekemään meidän näköistä musiikkiteatteria. Kaupungista löytyy paljon vaihtoehtoista tekijäkuntaa. Avarakatseisuutta voisi tekijävalinnoissa kyllä harjoittaa.

Kun tiedettiin, että musiikkiteatterikoulutus Lahdessa lopetetaan keväällä 2016, sen siirtoa Ouluun uumoiltiin. Mutta asia taisi hautautua Oulun ammattikorkeakoulun leikkausten melskeissä.

Petri Kauppinen tunnetaan uuden kansantanssin puolestapuhujana ja FolkJamin kehittäjänä. Musikaali- ja musiikkiteatterikoreografioita hän alkoi tehdä 2000-luvulla.
Tanssitaiteen kentällä ei musikaalikoreografina työskentelemistä niinkään arvosteta, Kauppinen tietää. Siihen liittyy ajatus, että kaupallisen, yleisön suosiman lajin tekijä ikään kuin saastuisi musikaaleihin tarttuessaan.

– Näkökulma koreografiaan on vielä kapeasti taidetanssilähtöinen. Uusissa tanssilajeissa, esimerkiksi showtanssissa, koreografinen ajatus lähenee musiikkiteatteria, teatraalisuutta, musiikkivideomaisuutta, elokuvallisuutta.

Kauppinen työllistäisi itsensä musikaalikoregrafina hyvin. Mutta tanssin lehtoria kiinnostaa opetuksen kehittäminen Oulun ammattikorkeakoulussa.

– Olen hoksannut, että opetukseen pitää laittaa sama intohimo kuin taiteelliseen työhön. Sitten siitä saa samat kiksit.

Petri Kauppinen

Koreografi, tanssitaiteilija, tanssin lehtori. Syntynyt 1972 Oulunsalossa. Asuu Oulussa.

Koulutus Tanssinopettajan tutkinto, Oulun konservatorio 1991–1995. Koreografianopintoja London Contemporary Dance Schoolissa 1996–1997. Tanssitaiteen maisteri (MFA) Kalifornian yliopisto Irvine 2002.

Koreografioita Myrskyluodon Maija, Jyväskylän kaupunginteatteri 2012. West Side Story, Oulun kaupunginteatteri 2009. Pokkaronkka, Oulun kaupunginteatteri ja JoJo – Oulun Tanssin Keskus 2008. Juoksuhaudantie, Oulun kaupunginteatteri 2007. Valkoinen peura, Äkäslompolo 2004. Laulu tulipunaisesta kukasta, Tanssiryhmä Tsuumi 2003. Carmen, Oamk ja Oulu Festivo 2002. Juha-ooppera, Oulun kaupunginteatteri ja Oulun Ooppera 1997. Tupakuhinat, Oamk 1996.

Tulossa Viulunsoittaja katolla, Tampereen Työväen Teatteri.

Työskennellyt lisäksi koreografina puheteatterituotannoissa, viimeksi Oulun kaupunginteatterin Jääräpäässä (2016).