Ruotsissa alettiin käyttää keskiajalla kirjoitettuja lakeja. Birger jaarlin veli Eskil Magnusson oli 1220-luvulla tunnettu laintuntija ja säännösten muotoilija. Oikeuskäytäntö oli kuitenkin kirjava, sillä lakeja oli monia: Länsi-Göötanmaan ja Itä-Göötanmaan lait sekä Smoolannin laki. Tunnetuimmat olivat Maunu Eerikinpojan kaupunkilaki (1347) ja Kristofferin maanlaki (1442), joka suomennettiin 1548.
Korkein tuomiovalta oli kuninkaalla, joka käytti sitä kuninkaankäräjillä.