Sadat ihmiset toivottivat Pertti Kurikan Nimipäivät tervetulleeksi takaisin Suomeen Helsingissä sunnuntaina iltapäivällä. Suomea Euroviisuissa Wienissä edustanut yhtye saapui Vaasanaukiolla järjestettyyn kotiinpaluujuhlaan hurraa-huutojen säestämänä.
Matka tapahtumalavalle kävi hitaasti, sillä jokainen tuntui haluavan tervehtiä yhtyeen jäseniä tai ottaa selfien bändin kanssa.
- Me ei päästy jatkoon, mutta me ollaan jo voitettu, yhtyeen rumpali Toni Välitalo sanoi villisti hurraavalle yleisölle.
Edes tapahtumapaikan yli pyyhkäissyt ärhäkkä sadekuuro ei hillinnyt hilpeää juhlamieltä.
- Ruotsi voitti, ei voi mitään. Eurooppa ei ollut vielä valmis punkille. Näin vaan kävi - elämä on laiffia, kuten Matti Nykänen aikanaan sanoi, yhtyeen kitaristi Pertti Kurikka summasi.
Semifinaalissa jumbosijalle jäänyt yhtye houkutteli ääriään myöten täynnä olleelle, Piritorinakin tunnetulle aukiolle pakkautuneet juhlavieraat yhteislauluun. Edustuskappaleen Aina mun pitää laulamisen jälkeen yhtye sai vierailta lahjoja.
Tilaisuudella ei ollut varsinaista järjestäjää, vaan tieto tapahtumasta levisi pääasiassa sosiaalisessa mediassa.
Asenne ja sanoma tärkeintä
Vantaalainen Joel Burgos tuli kansanjuhlaan yhdessä ystäviensä Anttoni Ronkaisen, Liisi Murron ja Annika Jokisen kanssa. Burgosin mukaan punkyhtyeen paras saavutus on se, että nyt Suomi tunnetaan tasa-arvoisena maana Euroopassa.
- Paljon on vielä matkaa suvaitsevaisuudessa täydellisyyteen, mutta eteenpäin on menty paljon, Burgos sanoi.
Lähihoitajaksi opiskelevan Jokisen mielestä parasta on se, että yhtyeen kappaleet kertovat sen jäsenten omasta elämästä.
- Pertti Kurikan Nimipäivät näyttää ihmisille sen, että myös erilaiset ihmiset voivat tehdä hyvää musiikkia ja osallistua aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan, Jokinen sanoi.
Yhtyeen bändipaitaan pukeutunut Ronkainen tunnusti olevansa pitkäaikainen fani. Hän kertoi käyneensä katsomassa yhtyettä ainakin yli kymmenen kertaa.
- Parasta ovat biisien sanat ja yhtyeen asenne. Olen todella iloinen, että he pääsivät noin pitkälle.