Nyt kun seuraaviin vaaleihin on aikaa puolitoista vuotta, pääministeri Göran Perssonilla menee huonosti. Maltillinen kokoomus on suosioluvuissa noussut Ruotsin perinteisesti suurimman puolueen sosiaalidemokraattien ohi. Jos vaalit pidettäisiin tänään, Ruotsiin tulisi porvarillinen hallitus.
Sosiaalidemokraattien keskuudessa vallitsee lähes paniikkitunnelma. Persson itse sanoo, ettei hän ole huolissaan, vaan että hän tuntee olonsa varmaksi "niin Euroopassa kuin kotonakin". Porvarilliset tahot puolestaan tekevät työtä ns. liittoutuman kautta ja ovat aikaisempaa yhtenäisempiä johtamaan maata.
Peliä ei ole kuitenkaan vielä läheskään pelattu. Tilanne on niin epävarma, että voidaan puhua jopa tyhjiöstä. Ruotsalaiset odottavat seuraavaa siirtoa henkeään pidätellen. Tuleeko se ehkä pääministerin pääsiäisloman jälkeen?
Perssonin erosta valetaan taas kannuja, vaikka eri tarkkailijat ovatkin sitä mieltä, että hän aikoo jatkaa vaalien jälkeiseen aikaan saakka. Voiton myötä hänestä tulisi nykyajan pitkäaikaisin pääministeri, ellei Tage Erlanderin 23-vuotista kautta (1946-69) lasketa mukaan. Häviötä Persson tuskin pystyy kestämään.
Sosiaalidemokraattinen puolue on joutunut koko talven seisomaan alituisessa kielteisen julkisuuden valokiilassa. Esiin on nostettu mm. tsunamikatastrofin hoito, sosiaalidemokraattien asuntokaupat ja halventavat puheet eläkeläisistä "painolastina".
Yhdeksän vuotta pääministerinä toiminut Persson ei halua EU-komissaaria ja komission puheenjohtajan Barroson sijaista Margot Wallströmiä mukaan vaalikampanjaan. Wallström on ehdoton suosikki Perssonin seuraajaksi, mutta tämä haluaa itsepäisesti tuoda vaaliin muita, vähemmän valovoimaisia ehdokkaita. Pääministerin kielteinen suhtautuminen Wallströmiin on tullut esille aikaisemminkin, mutta sitä on katsottu läpi sormien.
Tänä päivänä tilanne on kuitenkin vakavampi, kun Persson ja puolue vajoavat mielipidemittauksissa yhä alemmaksi ja poliittiset jupakat seuraavat toinen toistaan.
Tilanne on monella tavalla ainutlaatuinen. Opposition taholta tuleva arvostelu kuuluu tietenkin pelin henkeen, mutta pahempaa on, kun ammatillinen keskusjärjestö LO toteaa avoimesti, ettei työttömyysaste suinkaan ole runsaat viisi prosenttia kuten on kerrottu, ja viittaa työmarkkinatoimenpiteiden ja sairaslomien takana olevaan piilotyöttömyyteen. LO:n taloustieteilijät arvioivat, että peräti 20 prosenttia työvoimasta on vailla työtä. Tällainen LO:n toiminta on täysin ainutlaatuista.
On myös epätavallista, että istuva pääministeri joutuu valtiotieteilijöiden ja toimittajien niin kiivaan arvostelun kohteeksi kuin Persson nykyisin. Perssonia suomitaan ankarasti kahdessa vasta ilmestyneessä kirjassa. Hänen sanotaan käyttävän valtaansa päämäärättömästi, olevan lähes yksinvaltias ja lisäksi toimivan pikemminkin kuin kunnallispoliitikko kuin maan isä. Hän saa osakseen vinoilua juuri hankkimansa herraskartanon takia ja häntä verrataan Erlanderin kaltaisiin puritaaneihin. Erlanderin kuoltua tämän leski Aina tuli hallituskansliaan miehensä lyijykynien kanssa.
Lisäksi Persson saa huonon arvosanan tasa-arvon puolestapuhujana, vaikka sanotaankin, että Ruotsilla on "maailman tasa-arvoisin hallitus", jossa naisia on yhtä monta kuin miehiä. Asiaa ei paranna myöskään se, että Persson itse suoraan sanoutuu irti aikaisemmista ministereistään. Perssonin kaudella hänen hallituksistaan on erotettu tai eronnut vapaaehtoisesti yhteensä 24 ministeriä. Se on Ruotsissa jokseenkin ennätys.