Jos jokin on pieleen mennäkseen, se myös menee. Se on varma nakki.
Kreikka sai olympialaisensa vuonna 1997 eli valmistelut ovat kestäneet jo lähes seitsemän vuotta. Siinä ajassa vauva on kasvanut jo koulutaipaleensa aloittavaksi ekaluokkalaiseksi.
Kreikkalaiset ovat painaneet hiki hatussa työtä - ainakin viimeiset vuodet - jotta heidän olympialaisensa muistettaisiin onnistuneina kisoina, ei surkeasti epäonnistuneina.
Epäilyksiä kisojen päällä on ollut sen seitsemän vuoden ajan. Saako Kreikka täytettyä ne lupaukset, joilla se sai kisansa? Valmistuvatko suorituspaikat ajoissa? Saadaanko kulkuyhteydet toimimaan? Miten pikkuvaltio pystyy klaaraamaan turvallisuusongelmat?
Ja voi sen seitsemän vuoden kirousta! Eikö kukaan järjestäjistä huomannut missään vaiheessa, että Ateenan olympialaiset avataan perjantaina, joka on kuun 13. päivä.
Musta kissa, tikapuiden alta kävely, peilin rikkoutuminen. Epäonnen lapsella on monta nimeä.
Kisojen avajaisia ei voida enää siirtää - ne pidetään nyt, eikä viidestoista päivä. Itsepä ovat Kansainvälinen olympiakomitea ja Ateena päivänsä valinneet. Arpa on heitetty ja heittäjät odottavat sen putoamista.
Mitä avajaisissa tapahtuu?
Kauheimmillaan avajaisista revitään rumia otsikoita. Katastrofi, järkytys, skandaali.
Turvallisuusjärjestelyistä huolimatta terroristit iskevät stadionille. Tai turvallisuutta valvova ilmalaiva pamahtaa kuin Zeppelin. Ehkä maanjäristys vavisuttaa Kreikkaa kuten muutama vuosi sitten.
Vai käynnistyykö perjantaina tuhoisa helleaalto, jollaisen kreikkalaiset kokivat lähimenneisyydessä? Valitseeko epäonni uuden vai vanhan vitsauksen: heinäsirkat vai tietoviruksen?
Ei kai nyt sentään. Kauheimmalta vältytään, eikä ihmishenkiä menetä, vaan epäonni iskeekin itse kisatapahtumiin.
Jousiampujat jännittävät aivan liikaa ja tulostaso jää surkeaksi. Purjehtijoiden kisa on pelkkää tyyntä myrskyn edellä. Aurinko porottaa ja uimastadionin vesi kiehuu yli.
Nykyaikainen viisiottelu kadottaa yhden lajeistaan. Ampujilta loppuvat paukut kesken. Miekkailijatkaan eivät ole aivan teräkunnossa.
Korkeushyppääjät asettavat riman liian korkealle ja aiturit menevät sieltä, mistä aita on matalin. 4x400 metrin viesti ei mene perille.
Lentopalloilijat heittävät verkot vesille. Jalkapallossa maalit roikkuvat ilmassa. Nyrkkeilijät lyövät hanskat tiskiin.
Paljon onnea vaan, Ateena.