Olen viime vuodet ollut töissä opetusviennissä ja sen myötä asunut kahdessa maassa joissa uskonto oli vahvasti osa kulttuuria.
Ensimmäisessä, Malediiveillä uskonto hallitsi yhteiskuntaa, ja muun uskonnon harjoittaminen oli lainvastaista. Tästä huolimatta eri uskontokuntiin kuuluvat kollegat työskentelivät rinta rinnan, jakoivat arjen ilot ja surut ja keskustelivat kulttuurieroista. Suomalaisten kollegoideni lapset, jotka eivät osallistuneet uskonnonopetukseen, osallistuivat kuitenkin koulun juhliin ja kokivat näin paikallista kulttuuriperintöä.
Toisessa maassa, Intiassa, eri uskonnot ja kulttuurit elivät rinnakkain. Vuosi oli täynnä juhlia, kuten Ganesh Chaturthi, Diwali ja Holi, mutta myös joulu ja Eid saivat tilaa. Päivät alkoivat usein yhteisellä meditaatiohetkellä ja laululla. Jokainen juhla rikasti yhteistä kulttuuria ja vahvisti yhteisöllisyyttä.
Paluumuuttajana ihmettelen Suomessa käytävää kiistaa perinteisistä joululauluista ja niiden uskonnollisista elementeistä. Ymmärrän täysin vanhempia, jotka haluavat kasvattaa lapsensa ilman uskontoa, ja on tärkeää kunnioittaa heidän vakaumustaan ja uskonnonvapautta.
Silti suomalaiset perinteet, kuten ”En etsi valtaa loistoa” ja ”Suvivirsi”, ovat osa kansallista kulttuurihistoriaamme. Ne eivät ole pelkästään uskonnon harjoittamista, vaan osa yhteistä identiteettiämme, joka sitoo meidät menneisiin sukupolviin ja vahvistaa kulttuurisia juuria.
Perinteet voivat toimia siltoina, jotka yhdistävät eri näkemyksiä ja tuovat meitä lähemmäs toisiamme. Niiden kautta lapset voivat oppia historiastaan, juuristaan ja oppia samalla ymmärtämään ja kunnioittamaan erilaisia vakaumuksia. Näitä perinteitä ei tulisi nähdä uhkana, vaan arvokkaana osana kulttuuriperintöä, joka rikastuttaa ja yhdistää meitä.
Suomi voisi olla maa, jossa perinteitä arvostetaan ilman vastakkainasettelua – maa, jossa moninaisuus ja kulttuurinen perimä nähdään rikkautena. Juuremme ovat evankelis-luterilaisessa perinteessä, mutta niiden ei tarvitse sulkea pois ketään. Ne voivat toimia avoimena kutsuna ymmärtämään omaa menneisyyttämme ja rakentamaan suvaitsevaa ja kulttuurisesti rikasta tulevaisuutta yhdessä.
Tanja-Maria Nyman
perusopetuksen kielten lehtori, Oulu