Esa Paloniemi otti kantaa e-urheiluun ja Suomen urheilumenestykseen (Kaleva 21.6./Lukijalta). Hän kommentoi e-urheilua lajina, jossa elämäntavoilla tai ruokavaliolla ei ole suurempaa merkitystä menestymisen kannalta.
E-urheilu on lajina varsin nuori eikä siinä ole vielä varsinaisesti perinteitä tai pitkää kokemusta menestyksen kestoresepteistä. Tosin perinteisestäkin urheilusta löytyy tiettyjä lajeja, joissa on menestytty ilman, että ollaan varsinaisesti eletty kurinalaista urheilijan elämää aamusta iltaan.
Näin alan toimijana näen, että e-urheilu on lajina pääasiassa joko ”reaktiohippaa”, jossa sekunnin murto-osat ratkaisevat osuuko pelaajaan itseensä vai vastustajaan, tai taktista siirtelyä ja vastustajan seuraavan liikkeen ennakointia. Jotkut pelit sijoittuvat näiden välimaastoon tai ovat näiden yhdistelmiä.
Joukkuepeleissä on ehdottoman tärkeää, että jokainen joukkueen jäsen pelaa peliä kurinalaisesti ja ennalta sovitulla tavalla taktiikkaa toteuttaen. Eräs haastattelemistani e-urheilun ammattilaispelaajista kertoi oman joukkueensa päivärytmistä hänen pelatessaan Las Vegasissa joukkueensa kanssa: Joukkueen päivärutiiniin kuuluvat yhteiset terveelliset aamupalat, päivittäiset liikuntaharjoitukset, varsinainen peliharjoittelu, yhteinen päivällinen ja iltapala sekä nukkumaanmenoaika siten, että unta tulee 6–8 tuntia joka päivä. Äkkinäisestä tämä kuulostaa melko urheilulliselta.
Seurassa, jossa itse toimin, on valmennuksessa otettu huomioon niin fyysinen kuin henkinenkin valmennus sekä uni- ja ruokavalioasiat valmennettaville. Lisäksi toimimme yhteistyössä julkisen sektorin nuorisotoimen kanssa. Pyrimme edistämään e-urheilua harrastavien nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja siinä sivussa ehkäisemään myös syrjäytymistä.
On totta, että useat perinteiset urheilulajit kyntävät varsin syvällä eikä menestystä ole liiemmin tullut viime aikoina. Vuoden 1932 Los Angelesin kisoissa Suomen keihäänheittotrio ei ottanut huhujen mukaan edes verkkareita päältään voittoisaan suoritukseen, koska muiden tekeminen oli niin harrastelijamaista. Suomen urheilumenestystä hillitsevä tekijä voi olla myös se, ettei täällä urheilussa menestyminen ole ainoa sosiaalisen nousun tie, kuten joissain maissa, missä sosiaaliturva ei ole niin korkeatasoinen kuin Suomessa.
E-urheilu ei ole samanlaista kuin perinteinen hikiliikunta. Kyseessä on enemmänkin henkinen kestävyyslaji, jossa on oltava sekä valppaana, että hyväkuntoisena pitkissä turnauksissa.
Vaikka moni perinteisen urheilun kannattaja vierastaa e-urheilun kutsumista urheiluksi, se on nimi, joka sille on annettu ja se on tullut kaikesta päätellen jäädäkseen. Jos joku haluaa harrastaa itselleen mielekästä lajia ja vielä menestyykin siinä, miksei? Olen itsekin sekä perinteisen urheilun että e-urheilun harrastaja ja suurkuluttaja. Ne voivat elää hienosti rinnakkain nykymaailmassa, jossa nuorison ajasta ja kiinnostuksesta taistelevat monet muutkin asiat.
Antti Junttila
valmennuspäällikkö
Hercules Esports, Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.