Suomessa on tavattu 119 päiväperhoslajia. Ruotsin lajilukumäärä on 136, Viron 111, Tanskan 95 ja Ison-Britannian 73 lajia.
Suomen lajimäärä on suuri, mutta juuri nyt päiväperhosemme elävät keskellä suurta murrosta. Useiden lajien levinneisyysraja on muuttunut, monen esiintymisessä on tapahtunut mullistuksia, ja pysyvä faunamme on saanut uusia lajeja.
Ainakin osaselityksenä on ihmistoiminta. Luontoa hyödynnetään tehokkaammin kuin koskaan, suot on laajalti tuhottu, vähätkin heijasteet vanhasta niittytaloudesta ovat häviämässä ja ilmasto muuttuu vauhdilla.
Vaikutukset päiväperhosissa on nähty haitallisina, mutta suolajeja lukuun ottamatta tieto perhostemme nykytilasta tukee tätä huonosti.
Uhanalaisia ja silmälläpidettäviä päiväperhosia on kaikkiaan 27. Niistä kuitenkin vain muurahaissinisiiven kehitys on ollut 10 viime vuoden aikana kielteinen ja 11 lajia on puolestaan hienoisesti elpynyt. Lisäksi lyhyessä ajassa yhteensä 12 uutta lajia on asettunut tai on juuri paraikaa asettumassa maahamme.
Päiväperhostemme perustan on arvioitu vahvasti kytkeytyvän avoimeen kulttuuriluontoon, niityille, kedoille, karjan metsälaitumille ja hakamaille. Nyt niistä on enää rippeet jäljellä. Maatalouden muutosten seurauksena maamme perinnebiotooppien määrä on enää 200 neliökilometriä, mikä on vain reilu prosentti sadan vuoden takaisesta.
Muutoksen vaikutusta haluttiin selvittää käynnistämällä vuonna 1990 valtakunnallinen päiväperhosseuranta. Liki 1,5 miljoonaan yksilöön perustuvat tulokset ensimmäiseltä kymmenenvuotiskaudelta kuitenkin osoittavat, että mitään yleistä taantumavaihetta ei ole meneillään.
Niinikään päiväperhosia tutkittiin kolmena vuotena avoimen kulttuuriluonnon kohteissa Etelä- ja Pohjois-Karjalassa ja näitä vastaavilla alueilla Venäjän Karjalassa. Täällä Suomesta kuollut vanha niittytalous jatkuu yhä, mutta yllätyksellisesti perhoselämä ei ollut Venäjällä sen vahvempaa kuin meilläkään.
Yhtälö päiväperhostemme nykytilasta ja niille tärkeiksi arvelluista elinympäristöistä ei toimi. Irtiotto niityistä on väistämätön, mutta missä päiväperhosemme elävät?
Seurattaessa päiväperhosia maatalousympäristöissä huomattiin, että metsänreunamissa on parhaimmillaan yhtä paljon perhosia kuin parhailla niityillä. Havainto on paljonpuhuva. Niittyluonto on historiaa, sen sijaan metsänreunamia on paljon.
Uusi tieto yhdyskuntien toiminnasta ja sopeutumiskyvystä vie niin ikään kohti metsäympäristöjä. Taustana on lajistomme historia.
Maamme kuuluu viileään havumetsävyöhykkeeseen, jossa on ollut vähän avoimia ympäristöjä: vesistöjen rantamilla, kallioilla ja tuntureilla sekä metsäpalojen synnyttämillä kuloalueilla. Lajistomme ytimenä on siten aina ollut perhosjoukko, joka on elänyt metsämaastoissa kaikenlaisten aukkopaikkojen rajapinnoilla. Avomaiden, kenttien, arojen ja nummien, lajistosta Suomessa on ollut vain häiveitä.
Metsälähtöinen näkökulma ei muuta käsitystä siitä, etteivätkö perhosemme tarvitsisi valoa ja lämpöä. Päinvastoin. Nämä ovat pohjolassa kriittisiä kynnystekijöitä.
Niinpä päiväperhosemme etsiytyvät ympäröiviä maastonkohtia suotuisammille paikoille. Tätä tukee tieto siitä, että liki 90 prosenttia lajeistamme elää sirotellen pieninä paikallisina yhdyskuntina.
Luonnossa muutos on kuitenkin alati läsnä, mutta lajistomme näyttää aina tienneen elinpiirinsä olleen altista murrospintaa. Hiljan on todettu, että viidennes perhosista liikkuu elinympäristöksi sopivan syntymälaikkunsa ulkopuolella.
Kyky etsiä uusi paikkoja ja asettua niille entisten muuttuessa on yksi päiväperhostemme tärkeimmistä menestyksen avaimista. Niittyjen kadotessa metsäluonnon rajapinnat ja pienet aukkopaikat ovat avainasemassa. Tähän liittyy olennaisesti nykyinen metsätalous, jossa hakataan paljon pieniä aukkoja. Metsät pirstoutuvat, ja sisäosien lajisto kuukkelista metsoon kärsii.
Käänteisenä vaikutuksena metsien reuna-alueiden määrä suurenee, mistä suojaisilla rajapinnoilla viihtyvät päiväperhosemme hyötyvät. Eräillä lajeilla tämä on kyetty jo todistamaan.
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Joensuun yliopiston ympäristötieteen dosentti. Hän on yksi vuonna 1991 Tietofinlandialla palkitun Suomen päiväperhoset -kirjan tekijöistä.
