Vaikka perhojen punomista pidetäänkin lohijoilla ja koskien uomissa päivettyneiden kalastajakonkareiden puuhasteluna, väkertävät omia vieheitä myös kalakärpäsen puremat nuoret onkijakokelaat.
Jukka Kallunki, 12, on kova kalamies. Hänelle eivät riitä urheilukauppojen hyllyillä notkuvat vieheet. Siksi reipas haukiputaalaispoika punoo itse suurimman osan onkireissuilla käyttämistään perhoista.
Ohjeita perhon tekoon Jukka etsii kalastusta käsittelevistä kirjoista ja kalastusaiheisilta sivustoilta netistä. Hän kertoo, että yhden perhon käsin punomiseen menee aikaa noin puoli tuntia.
"Parasta perhojen punomisessa on se, että värikkäitä lankoja ja malleja yhdisteltäessä vain oma mielikuvitus on rajana", ensimmäiset perhonsa jo kuuden vanhana isänsä opastamana punonut reipas haukiputaalaispoika tunnustaa.
Perhojen punominen ei ole tuppisuutarien hommaa. Se vaatii tekijältään kahmalokaupalla sorminäppäryyttä ja tarkkuutta.
"Koukku lyödään ensin penkkiin, minkä jälkeen sen päälle aletaan punoa runkoa, pyrstöä ja kierrettä", nuori perhonpunoja selittää.
Perhoja on monenlaisia. Osan perhoista kala olettaa olevan itseään pienempi saalis. Ärsytys- ja fantasiaperhoihin kala iskee, koska se ärsyyntyy liikkeestä, jonka perhostaja saa aikaan vetämällä ja nykimällä viehettä pitkin veden pintaa.
"Kala olettaa, että perho on mato tai kalanpoikanen, ja iskee leukansa siihen", Jukka kertoo.
Vaikka vieheeseen ei aina iskisikään suuri kala, tuo vieheen veden pinnalla värähtäminen Jukalle aina upean fiiliksen.
"Kyllä perhostamisessakin on aina paras hetki se, kun kala viimein nappaa", hän tunnustaa. Parhaan ajan onkia hän kertoo olevan yömyöhän tai syyskesän ensimmäisten viileiden iltojen.
Jukka kertoo, että hän on käynyt kalastamassa vanhempiensa kanssa aina Ruotsin Lappia myöten. Viime viikolla hän lohesti Tenojoella.
Itse tekemillään vieheillä nuoren viehemestarin on onnistunut napata onkeensa jo pari harjusta. "Kymmenkiloisen lohen vonkaleen kun omalla vieheellä saisi", hän unelmoi.