Vanhusten hoitoa on siirretty laitoshoidosta kotihoitoon. Kotihoidon henkilöstöä ei ole kuitenkaan riittävästi ja usein vanhukset ovat kotonaan yksinäisiä ja turvattomia.
Omaishoito on yksi keino sekä huolehtia vanhuksista ja vammaisista kotona että työllistää. Hyvin järjestettynä se on edullinen ja inhimillinen hoitomuoto.
Palkkion on oltava kohtuullinen niin, että sillä tulee toimeen. Hoitajan on myös saatava enemmän vapaapäiviä (nyt kolme päivää kuukaudessa) ja henkistä tukea, muuten työtä ei jaksa tehdä ympäri vuorokauden, viikon ja vuoden.
Myös harkinnanvaraisia lisäpäiviä pitää saada tarpeen mukaan. Jos henkilö haluaa jäädä työstä hoitamaan omaistaan vaikka lyhyeksi aikaa, on oltava mahdollisuus palata takaisin töihin kun hoito päättyy.
Omaishoidon tuen maksatus on siirrettävä kunnilta Kelalle, niin että jokainen kriteerit täyttävä hoitaja voi saada korvauksen. Tällä hetkellä tilanne ei ole tasa-arvoinen, kun toisissa kunnissa varat eivät riitä omaishoitoon tai vapaapäivien antamiseen harkinnanvaraisista päivistä puhumattakaan.
Omaishoitoon on oltava vastuuhenkilö, joka pitää yhteyttä omaishoitajiin, käy paikan päällä huolehtimassa hoitajan jaksamisesta ja vapaiden pitämisestä alusta alkaen. Usein vapaata pidetään vasta kun hoitaja on jo lopussa, eikä enää jaksa.
Hoitomuotona perhehoito laajenee koko ajan. Se tarkoittaa kodinomaista hoitoa hoitajan tai hoidettavan kotona.
Perhehoito on kunnille edullista ja se sopii erityisen hyvin juuri lyhytaikaishoidoksi omaishoidon vapaiden järjestämisessä, koska tehostetuissa asumispalveluissa lyhytaikainen asiakas tuo levottomuutta vakinaisten asukkaiden kotiin.
Edullisuudesta huolimatta perhehoito on kuitenkin monissa kunnissa lähtenyt käyntiin erittäin nihkeästi. Kunnissa tarvitaan edullisia hoitopaikkoja ja perhehoitajia koulutetaan. Nyt kuntien on aika tarjota asiakkaita perhehoitajille, joiden toimeentulo on näistä riippuvaista. Muutoin koulutuskin on järjestetty turhaan.
Taina Matero
kansanedustajaehdokas (vas.)
Suomussalmi
