Suomi-sarja
Oulu Kaikki on monesti niin pienestä kiinni.
2000-luvun alussa näytti vielä vahvasti siltä, että Jani Södö tekee pitkän ja antoisan ammattikiekkoilijan uran. Puolustaja oli paitsi lupaava, myös äärimmäisen tunnollinen ja ahkera - monen valmentajan luottopelaaja.
Södön tavaramerkki oli kylmäpäisyys. Nuppi ei jäätynyt edes suurien paineiden alla ratkaisevassa ottelussa. Hyvä esimerkki tästä saatiin keväällä 2003, kun hänet nostettiin kesken SM-liigan pudotuspelien A-nuorista edustusjoukkueen avuksi.
Södö ei turhia jännittänyt, vaan hoiti oman puolustavan roolinsa kunnialla läpi. Nuorukainen ehti pelata viisi ottelua pudotuspeleissä, jotka päätyivät Kärppien hopeajuhliin.
Kovemman rutiinin omannut Tampereen Tappara juhli railakkaasti Suomen mestaruutta. Mutta lähes yhtä onnellinen oli Södö, joka huomasi pärjäävänsä myös aikuisten huippuotteluissa.
Kaulaan ripustettu hopeinen jalometalli oli siihen tunteeseen verrattuna pieni juttu.
Mestis-piipahdus
venähti maratoniksi
Hopeakauden jälkeen Södö harjoitteli kovemmin kuin koskaan. Tavoite oli päivänselvä, hän halusi mahtua mukaan entisestään vahvistuneeseen kärppäjoukkueeseen.
Kilpailu osoittautui armottomaksi, sillä nimipuolustajien takana nelospakkiparin paikoista taistelivat hänen kanssaan muun muassa Topi Jaakola, Oskari Korpikari, Antti Ylönen ja Mikko Palomäki.
"Kilpailutilanne oli todella kova. 1980-luvun alussa syntyneet ikäluokat olivat Kärpissä maan parhaimmistoa. Päätin lopulta hakea vauhtia ja kokemusta Kajaanin Hokin Mestis-ryhmästä", Södö viittaa kuuden vuoden takaiseen tilanteeseen.
Kausi Kajaanissa sujui hyvin, mutta ei loisteliaasti. Puolustaja merkkautti 44 ottelussa pisteet 7+13=20 ja tehomerkinnän +11.
SM-liigasta ei kuulut riittävän houkuttelevia tarjouksia, joten Södön matka jatkui Vantaalle, jossa vierähti lopulta kolme ja puoli kautta Kiekko-Vantaan paidassa.
"Vaimoni on Vantaalta kotoisin, joten sinne asettuminen oli helppoa. Sain lisäksi hyvän työpaikan catering-firmassa, jossa pomot olivat henkeen ja vereen kiekkomiehiä. Työn ja pelihommat sai sulavasti toimimaan, joten vuodet vierähtivät vähän huomaamattakin."
Arvomaailma
uuteen uskoon
Viime kauden Södö omien sanojensa mukaan jäähdytteli HC Keski-Uusimaan Suomi-sarjajoukkueessa.
"Meillä on kolmevuotias Emilia-tytär, joten arvomaailmani on mennyt monessa mielessä täysin uusiksi. En haaveile enää jääkiekkoammattilaisuuden perään", Södö sanoo suoraan.
"Olen onnellinen entisten joukkuekavereideni puolesta, jotka ovat onnistuneet tekemään rakastamastaan lajista itselleen ammatin", puolustaja lisää perään ja viittaa Pekka Rinteeseen, Juha-Pekka Haatajaan, Pekka Saarenheimoon ja moneen muuhun.
Miksi sinusta ei tullut ammattikiekkoilijaa?
"Homma on lopulta hyvin pienistä asioista kiinni. Joku valmentaja tykkää toisesta pelaajasta enemmän kuin toisesta. En syytä kuitenkaan ketään. Syy löytyy omasta peilistä. Itse olisi pitänyt tehdä hommat paremmin."
Ympyrä
sulkeutuu
"HC Keski-Uusimaassa homma oli melkoista neppailua. Osa halusi pelata tosissaan, ja osa pelkästään pitää hauskaa. Kokemus avasi silmäni. Tajusin, että haluan pelata vielä oikeaa kiekkoa", Södö kertoo.
Tämän kauden seuravalinnasta muodostui lopulta helppo. Maria-vaimo sai opiskelunpaikan Oulun ammattikorkeakoulusta, joten Jani Södö päätti pirauttaa Kiekko-Laserin seurajohdolle.
"Halusin tänne, koska tiesin, että täällä harjoitellaan ja pelataan tosissaan. Hommat hoidetaan muutenkin ammattimaisesti."
"Ja eihän minulla ollut vaihtoehtoja, koska meidän perheessä vaimo määrää kaapin paikan", Södö naurahtaa perään.
