Kun Utsjoelta lähtöisin oleva etnopopryhmä Jiella julkaisi toisen levynsä, otti perheen yhteisestä harrastuksesta alkanut musisointi ison askeleen totisempaan suuntaan.
Vaikka kehitystä on tapahtunut kaikilla osa-alueilla, yhtye ei myönnä olevansa valmis.
"Musiikin teko on prosessi niin kuin kaikki muukin ihmisen elämässä. Joka tapauksessa eteenpäin mennään. Eallinbálgát-levyllä on enemmän aineksia saamelaisesta maailmasta", yhtyeen toinen laulaja Eeva-Liisa Rasmus kertoo.
"Esimerkiksi joikuosioita on enemmän, vaikka vieläkään ei ole kysymys puhtaasta joikaamisesta. Myös vauhtia on tullut lisää", Eeva-Liisa kuvailee.
Kaikki sai alkunsa Jiellan laulusolistien Eeva-Liisa ja Jenna Rasmuksen isän Niilo Rasmuksen musiikkiharrastuksesta.
"Vuonna 1996 hän sävelsi ensimmäisen kappaleensa Gosnun, josta tuli sittemmin ensimmäisen levymme nimikkokappale. Tykästyimme isän sävellyksiin ja halusimme laulaa niitä", Eeva-Liisa kertoo.
Lastensa lauluinnostuksen huomattuaan Niilo Rasmus osti mikrofonit ja äänentoistolaitteet. Sana perheyhtyeestä levisi Utsjoen kylällä ja lähialueilla, ja esiintymistarjouksia alkoi tipahdella. Esiintymiset taas kannustivat levyn tekoon.
Tuulenvirettä tarkoittavan nimensä Jiella sai vuonna 2002 julkaistun Gosnu-esikoislevyn myötä. Sitä ennen kokoonpano keikkaili nimellä Niilo ja Nieiddat, eli Niilo ja tytöt.
Vaikka Angelin tytöt, nyttemmin Angelit, on ollut saamelaisen musiikin keulakuva Suomessa jo 1990-luvun alusta, ei Jiella tunnusta yhtyettä esikuvakseen.
"Toki arvostamme useita musiikintekijöitä ja saamelaisartisteja, jotka ovat tuoneet saamelaiskulttuuria valtaväestöjen tietoisuuteen."
"Maailmassa on paljon maininnan ansaitsevia muusikoita. Erityisesti taitavat tulkitsijat säväyttävät. Olemme mieltyneet erilaisiin musiikkisuuntauksiin, popista aina jazziin ja klassiseen", Eeva-Liisa Rasmus toteaa.
"Teemme musiikkia omalla tavallamme ja omien tuntemustemme mukaan. Suurimpana motiivina on ollut se, että saamme tehdä sitä, mistä aikaisemmin haaveilimme."
Eeva-Liisa Rasmuksen mukaan musiikki ei ole koskaan tuntunut ammattina realistiselta, siksi perheessä ei ole opiskeltu musiikkia. Muutenkin nimenomaan perhe on ollut avain kaikelle toiminnalle.
"Jiellalaisten elämäntilanteissa musiikkia on voinut harrastaa juuri siksi, että ei ole tarvinnut kokoontua harjoittelemaan tiettyinä viikonpäivinä ja kellonaikoina. Aina kun perhe on ollut koolla, on myös voinut kokoontua musiikin merkeissä."
Jiellan musiikki on sukua 1990-luvun puolella maailmanmusiikkipiirejä villiinnyttäneelle konebuumille. Eeva-Liisa sanoo tyylin olevan resurssikysymys.
"Utsjoella ei ole muusikoita, joista voisi koota yhtyeen. Kun on ollut vain yksi säestäjä, musiikki on rakennettu koneella. Gosnulla kone paistaa enemmän läpi kuin uudella Eallinbálgát-levyllä."
Oikeitakin instrumentteja löytyy. Eallinbálgát-albumilla vierailee norjalaiskitaristi Roger Ludviksen, joka on soittanut maailmankuulun saamelaisartistin Mari Boinen yhtyeessä. Jatkossa Jiellan tavoitteena on koota ympärilleen bändi ammattimuusikoista.
Nykymuodossaan Jiella on keikkaillut enimmäkseen Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Norjassa, mutta etelämpänäkin on käyty, ihan Espanjassa asti.
"Vastaanotto oli lämmin ja ihmettelevä. Musiikkiamme pidettiin toisaalta hyvin nykyaikaisena mutta toisaalta erilaisena", Eeva-Liisa Rasmus kertoo.
"Paikallisia ihmetytti tapamme laulaa. Totesimme itsekin paikallisia artisteja kuunnellessamme, että eteläeurooppalainen naisääni on hyvin erityyppinen kuin meidän."
"Erityisen lämpimästi meidät ovat vastaanottaneet oululaiset. Keikkamme Oulussa vuosi sitten oli positiivinen kokemus, ja olemme saaneet paljon yhteydenottoja nettisivujemme kautta juuri Oulusta. Olipa oululaisia levynjulkistamiskeikallammekin."