Tiina tuli raskaaksi 21-vuotiaana, samana vuonna, kun ikämittariin rapsahti vuosia 22. Vaikka Tiina oli ollut vakavassa seurustelusuhteessa siinä vaiheessa jo viisi vuotta, tuli raskaus silti täytenä yllätyksenä. Tunteet pyörivät Tiinalla ja kumppanilla laidasta laitaan, kosintaakin vielä odotettiin. Tiina itki, neljä vuotta vanhempi miesystävä jöröili.
Tiina oli opiskellut ennen raskautumistaan tradenomiksi kaksi vuotta, ja hän kertoo, ettei maha ehtinyt juurikaan kasvaa ennen kesälomaa, ja sen jälkeen hän jo jäikin suoraan äitiyslomalle. Olivathan luokkatoverit toki hämmästyneitä ja hieman hämmentyneitäkin vauvauutisesta, mutta Tiina ei kokenut jäävänsä opiskeluporukoiden ulkopuolelle.
Tiina kertoo äidin ja muiden sukulaisten asenteiden ja mietteiden vauvauutisen tiimoilta olleen suurimmalta osin iloisia, mutta toki hän kuuli "miten koulun käy" -tokaisuja silloin tällöin, näkipä muutaman vaivaantuneen hymynkin. Ne tuntuivat hänestä ikäviltä, Tiina olisi toivonut enemmän tsemppaamista ja kannustusta, iloa ja onnellisuutta vauvauutisen myötä.
Kun vauva lopulta joulukuussa 2004 syntyi, Tiina tunsi itsensä avuttomaksi ja olo oli heikko. Alkujärkytys vauvan olemassaolosta kuitenkin väistyi onnellisuuden tieltä muutaman viikon vauva-arjen opettelun jälkeen.
Arki ei Tiinan mukaan radikaalisti muuttunut, sosiaalinen elämä tosin rauhoittui ja elettiin vauvan ehdoilla. Herättiin kun herättiin ja nukuttiin kun nukutti.
Tyttären ollessa yhdeksän kuukauden ikäinen Tiina lähti takaisin kouluun, tosin alussa hitaasti ja varovaisesti vain muutamia tenttejä tehden. Koulu on toisella paikkakunnalla, ja täysipainoisen opiskelun Tiina aloitti uudelleen vauvan ollessa reilun vuoden ikäinen.
Kouluun palaaminen herätti ristiriitaisia tunteita. Oli ihanaa saada jotakin omaa, mutta toisaalta vauvan jättäminen kotiin tuntui raastavalta. Tiinan ja vauvan onneksi isä oli tuohon aikaan kotona, joten kouluun lähtö ei ollut niin iso kynnys.
Koulu toi tuoreelle äidille kaivattua omaa aikaa ja omia juttuja, kodin seinät kun olivat hiljalleen alkaneet ahdistaa. Tiina sai uusia ystäviä ja näki muitakin ihmisiä kuin vain tyttären, miehen ja ne muutamat sukulaiset ja ystävät.
Motivaatio kouluun ja opiskeluun on muuttunut lapsen syntymän myötä. Tiina kertoo sitä löytyvän nykyään paljon enemmän kuin ennen raskautta. Perheen perustamisen myötä paineet avovaimon tai opiskelijan rooleista eivät stressaa. Näiden roolien lisäksi Tiinan uusin ominaisuus, äitiys, sujuu hänen mielestään mallikkaasti.
Perhe-elämä on onnellista ja tyydyttävää, välillä Tiina tosin huomaa pysähtyvänsä miettimään, tätäkö elämä nyt on. Lapsi hoidossa viikot, vanhemmat koulussa tai työssä. Oravanpyörästä olisi ihana joskus hypätä ja saada yhteistä laatuaikaa enemmän. Pettymys kuultaa toteamuksen läpi: "Ei ihmisen elämä voi mennä tähän."
Tulevaisuuden suunnitelmat ovat Tiinalla ja hänen perheellään aivan tavallisia asioita, kuten oma talo jossain vaiheessa. Muusta hän ei haaveilekaan, koska ikinä ei voi tietää, miten elämä kuljettaa. Tiina kertoo suunnittelun jäävän viikon ruokalistan laadintaan, hän tahtoo elämän yllättävän.
Tällä hetkellä perheen tyttö on perhepäivähoidossa, kun äiti on työharjoittelussa ja isä aloitti tänä syksynä opinnot. Elämä kulkee normaalia rataa, mutta siinä on vain yksi pieni ihminen lisää. Tiina ei koe kotona vietetyn vuoden jättäneen häntä mistään paitsi, ja saihan hän viettää aikaa rakkaan tyttärensä kanssa ja oppia tuntemaan tämän.
Tiina kertoo herttaisesti lapsen tuoneen uudet arvot elämään, ja sanoo että olisi onnettomampi opiskelija ilman lastaan. Hän painottaa kuitenkin, että joku muu voi kokea asian toisin.
Hän kuitenkin kokee elämän perheen kanssa olevan hänelle tällä hetkellä se ainut oikea tapa elää, ja antoisaa elämää se onkin.