Pentti Si­mo­jo­ki aloitti kun­ta­puo­len työt ennen kou­lu­ikää – Ruukin entinen kun­nan­joh­ta­ja katsoi kun­ta­ra­jan yli ja kehitti alueel­lis­ta yh­teis­työ­tä

Pitkän uran tehnyt Pentti Simojoki oli vasta viisi- tai kuusivuotias aloittaessaan kuntapuolen työt. Isä oli Rantsilan kunnankirjuri ja kirjastonhoitaja, eikä eräänä iltana ehtinytkään kirjastoa avaamaan.

– Menin isän puolesta. Siitä lähti kunnallinen ura, Simojoki naurahtaa.

Virallisesti Simojoen ura lähti alkuun Pulkkilasta, josta hän siirtyi kotikuntaansa Rantsilaan. Sieltä matka jatkui Paltamoon, jonka ensimmäisenä kunnanjohtajana hän toimi kuusi vuotta.

Uransa aikana Pentti Simojoki teki monipuolista työtä kotiseutunsa hyväksi.

Kuva: Kirsi Junttila

Ruukin kunnanjohtajana Simojoki aloitti 1974. Koko virka-aika oli myrskyisää: Alussa hankaluuksia tuotti Revonlahden ja Paavolan pakkoliitoksen päättäjiin jättämät traumat, joiden vuoksi kissanhäntää vedettiin monesta asiasta. Kun liitostraumat alkoivat parantua, heitti valtio kapuloita rattaisiin. 1980-luvun lopulla valtio lopetti Ruukissa toimineen työlaitoksen ja ilmoitti lopettavansa myös Ruukin maaseutuoppilaitoksen.

Kunta kävi Simojoen johdolla taisteluun näivettymistä vastaan. Kunta osti työlaitoksen kiinteistön ja sai sinne vastaanottokeskuksen. Opetusministeriön kanssa tehtiin kaupat maaseutuoppilaitoksesta, joka liitettiin Raahen ammattikoulun alaisuuteen.

– Ilman kunnallistamista olisi maaseutuoppilaitoksen toiminta lakannut ja ilman vastaanottokeskusta olisi työlaitoksen kiinteistö jäänyt tyhjäksi, Simojoki toteaa.

Todella kova isku tuli vuoden 1992 viimeisenä arkipäivänä, jolloin suuri työnantaja, eristevilloja ja styroxia valmistanut Ahlström ilmoitti lopettavansa toiminnan Ruukissa. Simojoen aloitteesta kauppa- ja teollisuusministeriön, Keran, työvoimapiirin ja kunnan edustajat sopivat Ruukin Yrityspuiston perustamisesta.

– Yrityspuiston perustaminen oli hyvä ratkaisu. Ilman sitä kunnan elämä olisi monella tavoin kärsinyt, Simojoki näkee.

Kunnan kehittämisen ohella Simojoki on ahkeroinut koko seutukunnan hyväksi. Hän toimi Siika-Pyhäjokialueen liiton toiminnanjohtajana sen lakkauttamiseen saakka. Kun kunnat myivät Revon Sähkön osakkeet Vattenfallille, liitto Simojoen aloitteesta perusti Jokilaaksojen rahaston.

– Vattenfall lupasi sijoittaa 10 miljoonaa markkaa rahastoon, jos kunnat laittavat saman verran. Rahasto oli määräaikainen ja kun se loppui, ei Vattenfall lähtenyt uuteen mukaan. Se voisi edelleen lähteä, sillä yhtiön lupaus on voimassa, Simojoki kertoo.

Koko länsirannikon kuntien etua ajavaa Kasitie-yhdistystä Simojoki oli myös perustamassa. Aktiiviseen yhdistykseen kuuluu kuntia Turusta Ouluun saakka.

Monessa mukana olleelta Simojoelta on pakko kysyä, että miten aika on kaikkeen riittänyt?

– Ehkä isältä peritty asenne vaikutti, ettei omaa aikaa jäänyt. Opin isältä, että kaikki, mitä voi tehdä oman paikkakunnan hyväksi, pitää tehdä, hän toteaa.