Plankton on outo ilmestys yhtyeeksi. Enimmäkseen pohjoissuomalaisista jäsenistä koottu ryhmä on saavuttanut jo kunnioitettavan 16 vuoden iän. Silti se on vasta nyt julkaissut Ulkoruokinnassa-nimisen ensialbuminsa. Levyllään trio tähyilee virallisten levy-yhtiöiden suuntaan ja haluaisi laajentaa Turussa jo saavuttamansa kulttisuosion valtakunnalliseksi.
"Meillä ei ole kaupallista potentiaalia oikeastaan ollenkaan", Pentti Ilola väittää.
Se ei kuitenkaan ole ihan totta. Basisti Ilola erosi oululaisesta Juliet Jonesin sydän -yhtyeestä alkuvuodesta 1988. Saman vuoden joulukuussa hän muutti Ruukista Turkuun saatuaan sieltä koulutusta vastaavaa musiikkipainotteista nuorisotyötä. Ilola tutustui rumpali Jukka Rantaan ja aloitti pian bändikokeilut basso-rummut-laulu-pohjalta. Duo muotoutui trioksi ja ristittiin Planktoniksi, kun raahelainen kitaristi-laulaja Samuli Putro saapui Turkuun suorittamaan siviilipalvelustaan.
Putron oma bändi Zen Café alkoi kuitenkin viedä liiaksi aikaa. Uudeksi kitaristiksi löytyi Ruukista Tukholman kautta vastikään Turkuun muuttanut Seppo Kansanoja. Kansanoja toimi aikoinaan Juliet Jonesin sydämen kitararoudarina ja ulkopuolisena lauluntekijänä. Akustisena aloittanut Plankton siirtyi sähköisempään ilmaisuun.
Sopiva vokalisti oli kuitenkin haussa vielä vuosikausien ajan.
"Kokeilimme neljän teknisesti hyvän laulajan kanssa. He eivät kuitenkaan tavoittaneet sitä henkeä, jota me Kansanojan Sepon kanssa vanhoina, angstisina ruukkilaisina luonnostaan edustamme. Laulajan osa lankesi lopulta minulle", Ilola virnistää.
Ulkoruokinnassa-cd on kustannettu tutun hammaslääkärin tarjoamalla sponsorituella. Levyn kummallinen huumori tuo mieleen muinaisen Kumikamelin. Ilolan päällekäyvä punklaulu muistuttaa puolestaan Radiopuhelimet-yhtyeestä. Onko kyseessä harkittu veto vai oletteko jumittuneet 1980-luvulle?
"Tuollaisia biisejä syntyy ihan itsestään. Mukana on paljon silmäniskua. Esimerkiksi Spekulaatio sekundäärisillä argumenteilla -kappale kulki alunperin nimellä Roo Ketvelin pöytälaatikkokirjoitukset. Laitoimme levynkanteen muistutukseksi syntymävuotemme: 1961, 1963 ja 1964", Ilola huomauttaa.
Roo Ketvel toimi 1980-luvulla musiikkilehti Rumban kirjoittajana, joka tuli tunnetuksi käsittämättömästä tyylistään ja sai kirjoittelullaan muun muassa Popedan muusikot ärsyyntymään.
Albumilla on myös vakavia kappaleita. Seppo Kansanojan laulama Kekkosen hauta on levyn ehdoton helmi. Karusti tunnelmoivassa ajankuvassa on riipaisevia yksityiskohtia, joita on vaikea kuvitella noin vain keksityiksi.
"Laulu on aika pitkälle totta. Seppo oli tapaamassa pitkäaikaista tyttöystäväänsä Helsingissä ja laittoi kävelyretkeltään onnellisen tekstiviestin minulle. Neljä tuntia myöhemmin hän soitti, että on tulossa junalla kohti Turkua. Tyttöystävä oli yllättäen ilmoittanut että homma onkin nyt ohi. Lähdettiin saman tien JJS-urkurin Eero Hyypän kanssa kaveria vastaan", Ilola muistelee.
Ulkoruokinnassa -albumin kannet ansaitsevat erityismaininnan. Harkitun tökeröstä grafiikasta vastannut Jukka Ranta on vienyt homman rohkeasti loppuun saakka. Huono on muuttunut hyväksi.
Vaikka levy on julkaistu ensisijaisesti promokäyttöä varten, voi sitä myös ostaa hyvin varustetuista levykaupoista.
"Näillä näkymin Plankton saapuu keikoille Pohjois-Suomeen ensi syksynä", Ilola lupaa.
