Tässä sarjassa on tullut vastaan vanhoja suomenkielisiä lintujen nimiä sekä joitakin vierasmaalaisia nimiä. Kokonaan huomiotta on jätetty nimistö, jota aktiiviset lintuharrastajat käyttävät. Puhutaan bongarislangista.
Kielenkäyttö on tehokas tapa osoittaa kuuluvansa tiettyyn ryhmään. Kieli erottaa oikean bongarin lintutornia tärisyttävästä kovaäänisestä maallikosta.
Bongarislangissa on paljon ilmauksia, jotka liittyvät lintulajien havaitsemiseen eli pinnojen keräämiseen. Monille lintulajeille on omat nimensä, jotka on usein johdettu lintujen tieteellisistä nimistä.
Itseironisen johdatuksen bongarislangiin ja bongauskulttuuriin tarjoaa Matti Koivulan ja Jan Södersvedin teos Ornimisen sietämätön keveys.
Pensastaskulle (Saxicola rubetra) Koivula ja Södersved ovat tallentaneet nimet saksikola, kokakola, seksikola ja saksis, jotka on väännetty linnun tieteellisestä sukunimestä.
Linnun suomalaista nimeä lyhentämällä on saatu muodot penta ja peta. Käyttökelpoisia, lyhyitä ja taatusti maallikon ulottumattomiin jääviä ilmauksia.
Pensastaskua tutkineen Jarmo "Puuro" Piiroisen kunniaksi lajia kutsutaan nimellä puuro. Joissakin piireissä pensastaskua on nimitetty linkolaksi, koska ornitologi Pentti Linkola kiinnitti huomiota lajin vähentymiseen 80-luvun puolivälissä.
Bongaripiireissä pensastasku näyttää saaneen osakseen mielikuvituksellisen kohtelun. Ei vanha kansa jää silti jälkeen. Pensastaskua on kutsuttu esimerkiksi nimillä hiistakka, pensastassi, leppäterttu, nevakivitasku ja huhtakikkari.