Eräänä alkutalven päivänä Kake-kärppä ja Olli-kettu loikoilivat metsäaukiolla kaikessa rauhassa.
Kati-kärppä oli vähän aikaisemmin lähtenyt omille teilleen etsimään syötävää. Niin se oli ainakin sanonut.
Kake ja Olli valpastuivat äkkiä, kun läheisestä pensaikosta alkoi kuulua rapinaa. Kuivien oksien välissä vilahti jotain valkoista.
"Mikä tuo oli?", Olli kuiskasi.
Kettu huomasi, että pensaikossa räpsähtivät kiukkuiset tummat silmät, ja se joutui käyttämään kaiken tahdonvoimansa, ettei olisi kipaissut kauemmas.
"Katihan se on", Kake äkkäsi. Valkoinen hahmo näkyi nyt selvästi.
"Tule esiin äläkä säikäyttele, Kati!"