Asfalttikatudekkari Jussi Vareksen motto "Pelloton mies on peloton mies" ei ihan päde luojansa Reijo Mäen kohdalla. 50 vuotta täyttävä Mäki tunnustaa pelkäävänsä moniakin asioita: korkeita paikkoja, lääkäreitä, uusia teknisiä laitteita, lentokoneita, ruuvimeisseleitä. Kodin kaikki asennuksetkin hoitelee perheen parempi puolisko.
Ikääntymistä mies ei kuitenkaan myönnä pelkäävänsä - ainakaan vielä.
"Viime aikoina olen miettinyt, että olisinko valmis tekemään pirun kanssa sellaisen vaihtokaupan, että kolmekymmentä vuotta pyyhittäisiin pois. Taas olisi parikymppisen fysiikka ja energia, mutta samalla häviäisi kaikki se, mitä on saanut vuosien mittaan aikaiseksi. Tähän vaihtokauppaan en lähtisi. Jotakin sellaista on tullut tehtyä, johon ainakin itse voi olla tyytyväinen", Mäki pohtii.
Iso osa suomalaisista on samaa mieltä, onhan kirjoja myyty jo reippaasti yli miljoona kappaletta. Osa taas on asiasta täysin eri mieltä. Siinä missä Mäen hengentuotteita fanitetaan, niitä hänen mukaansa myös ihan aidosti inhotaan, jopa vihataankin.
"Määritelmä ´koko kansan rakastama kertoja´ kuulostaisi kohdallani lähinnä viiltävän ironiselta", kirjailija naurahtaa.
Mäki arvostaa kotimaataan jopa niin korkealle, että matkailukaan ei häntä juuri kiinnosta. Voitettuaan Simo Frangénin matkailuvisasta maailmanympärimatkan Mäki halusi voiton rahana.
"Ostin sohvan. Sohvalta on kiva katsoa teeveen matkailuohjelmia. Eikä tarvitse miettiä, onko vesilasissa hepatiitti, hyttysessä malaria tai kopioiko höveli tarjoilija Visaa kaikille serkuilleen."
Mäen mukaan perusturvallisuus on silloin kohdillaan, kun taksin takaikkunasta näkyy Turun tuomiokirkon torni.
"Jo Helsingin rautatieasemalla tulee helposti sellainen tunne - siinä värikästä kuhinaa ja pölinää ihmetellessä - että missäs täällä nyt onkaan se rahanvaihto?"
Kirjojensa ohella Mäki tunnetaan Jussi Vareksen kantabaarin Uuden Apteekin ahkerana käyttäjänä. Mies haluaa korjata kuvaa edes piirun verran. Mäen mukaan poikkeamiset ovat vuosi vuodelta harventumassa.
"Pitäähän jonkun ne kirjatkin kirjoittaa."
Taiteilijaelämään monasti liitettyyn alkoholinkäyttömyyttiin Mäki suhtautuu kaksijakoisesti.
"Jos hitsari Virtanen torkkuu baarissa, hän on sikana. Jos kirjailija nikottelee nurkkapöydässä hän ´taistelee demoneidensa kanssa´. Samasta asiasta siinä on kysymys. Jenkkajalka on vipattanut molemmilla liikaa."
Mäki myöntää käyttäneensä joskus itsekin näitä taiteilijaverukkeita kotioloissaan.
"Jonkun pidemmän session jälkeen olen selittänyt vaimolleni, että ´jos minä olisin kiltti kotiekonomi, niin minä istuisin päivät tilitoimistossa huoneessa numero kolme lajittelemassa mappeja eikä Jussi Varesta olisi olemassakaan´. Vaimon vastaus näihin verukkeisiin on yleensä aina ollut se sama. ´Älä selitä!´"
Samaan hengenvetoon Mäki muistaa kiittää vaimonsa ymmärtäväisyyttä. "On jaksanut katsella minua jo liki neljännesvuosisadan. Hieno nainen."
Mäki ei juhli merkkipäiväänsä. Hän on karkumatkalla lyhyehkön vesimatkan takana.
Jaana Oksanen, STT