Vuosi sitten oululaisen pelisuunnittelufirman LudoCraftin neuvotteluhuoneessa pauhasi rockmusiikki, kun firman henkilökunta tahkosi silloista pelimaailman kuuminta uutuutta Rock Bandia.
Sittemmin bändisoittopelin ohjaimet, muoviset Fender Stratocaster -kopiot ja simppeli sähkörumpusetti, ovat vaihtuneet oikeiksi soittimiksi. Musiikkikin kuulostaa astetta räyhäkkäämmältä.
Osa LudoCraftin porukasta oli haaveillut yhteisistä soittohommista aiemminkin, mutta Rock Bandin myötä he pääsivät vihdoin puheita pitemmälle.
Samalla sai alkunsa firman oma punkbändi Roboto.
"Emme vieläkään ole kyllästyneitä Rock Bandiin", Roboton kitaristi Tomi Kujanpää tähdentää.
"Eivätkä nämä kaksi missään nimessä sulje toisiaan pois. Nämä ovat aivan eri asioita", rumpali Laura Vallius lisää.
Roboton alkutaival oli hieman nurinkurinen. Ensiksi keksittiin bändille nimi ja kehitettiin sille logo, mikä on vielä ihan normaalia. Heti seuraavaksi oltiin jo teettämässä bändipaitoja, vaikka oikeista soittimista ja treenikämpästä ei ollut tietoakaan.
Tilannetta surkutellut Kujanpää asteli lopulta lakki kourassa toimitusjohtaja Tony Mannisen puheille, ja ikuiseksi wannabe-kitaristiksi itseään luonnehtiva Manninen innostui ajatuksesta välittömästi. Soittimet ja vahvistimet hankittiin syksyllä manageriksi lupautuneen Lasse Öörnin opastuksella.
Yhtyeen treenikämppä on LudoCraftin tiloissa Teknologiakylässä. Soittimista lähtee sen verran ääntä, että päiväsaikaan ei voi jammailla häiritsemättä muita.
Soittajat toivovat olosuhteiden parantuvan haussa olevien uusien toimitilojen myötä.
"Toivottavasti siellä treeni-
kämppäkin on parempi, että voi vaikka kesken päivää käydä takomassa, jos tuntuu siltä. Ja monesti tuntuu", Manninen hymähtää.
Roboton muusikoilla on hyvin kirjavia taustoja musiikin parissa. Kitaraa, pianoa ja saksofonia soittaneella Kujanpäällä on ollut jopa bändiviritelmiä.
Sieshu Hulla ei sen sijaan ole minkäänlaista soittokokemusta, mutta karaokea hän on laulanut. Bändiin Hu värvättiin ihan sen perusteella, että hän lauloi innokkaasti Ramonesin biisejä Rock Band -pelissä.
Valliuksella taas on puhtaasti klassinen tausta. Hän on soittanut huilua ala-asteelta saakka. Rumpujen taakse hänet passitettiin ilman kummempia näyttöjä.
"Miksi ei. Se on tosi punk. Minulle kelpaa musiikki kaikissa muodoissaan, en ole mitenkään rajoittunut", Vallius sanoo.
Roboton treeneissä ei ole jämähdetty roolitukseen, vaan soittimia myös vaihdellaan. Ylipäätään jammailusessiot ovat tarjonneet mukavia elämyksiä.
"Ainakin minun kohdallani tämä juontaa takaisin Rock Bandiin, kun sekin parhaillaan antaa tiettyä fiilistä yhdessä tekemisestä. Näillä oikeilla vehkeillä sama fiilis tulee moninkertaisena", Manninen toteaa.
"Oikea soittaminen on helpompaa kuin Rock Bandin pelaaminen. Oikeassa soittamisessa ei kuole, vaikka joku painallus ei satukaan juuri oikeaan aikaan. Saa taiteellisia vapauksia", Vallius jatkaa.
Jos bändisoittopeli innostaa soittamaan oikeilla instrumenteilla, voisivatko pelialan ammattilaiset kuvitella innostuvansa jostain muusta pelistä samalla tavalla?
"Kun lentää lentosimulaattorilla, haluaa joka kerta mennä oikeasti lentämään", Manninen miettii.
"Minulla tuli mieleen parkour-peli Mirror´s Edge, jossa juostaan kattoja pitkin ja suoritetaan tehtäviä. Sitä pelatessa ajattelin, että tuota olisi mukava koittaa. Siinä on kuitenkin niin korkea kynnys. Pitäisi kehittää itseään fyysisesti. Se, että hyppää roskalaatikon päältä maahan, ei ole vielä mitään", Kujanpää sanoo.
"Rock Bandissä kovinta on se, että porukka ramppaa pitkin päiviä ja öitä ikkunattomassa huoneessa touhuamassa yhdessä. Periaatteessahan se on jonkinlainen bändikoulu jo sinänsä, vaikka sillä ei oikean soittamisen kanssa tekemistä olekaan. Ydinjuttu on, että saa fiilistellä porukalla", Manninen ynnää.