Lukijalta
Mielipide

Pelaaminen on kivaa, kunhan se pysyy kohtuudessa

Pelaaminen on tullut jäädäkseen ja lapset ja aikuiset pelaavat kuitenkin. Jos lasten pelaaminen tehdään järkevällä ja organisoidulla tavalla, haitat saadaan minimoitua ja kiva harrastus toimii.

Lari Karjula kirjoitti (Kaleva 15.3./Lukijalta) pelaamisen aikaansaamasta kuormituksesta ja stressireaktiosta.

On totta, että liiallinen pelaaminen haittaa elämää varmasti eikä edistä kenenkään hyvinvointia, olipa sitten kyseessä lapsi tai aikuinen. Nykyään asiaan ollaan havahduttu myös yhteiskunnan ja urheiluseurojen toimesta ja juuri se onkin syy, minkä takia organisoituja pelitapahtumia järjestetään.

Kun pelitapahtumat ovat organisoituja ja niihin liittyy myös muuta oheistoimintaa, kuten ohjattuja liikuntatuokioita ja opastusta terveellisiin elintapoihin (nukkuminen, terveellinen ravinto, rentoutuminen, sosiaaliset taidot), pelaamisen haitat saadaan minimoitua ja pelaamisen kehittävä vaikutus hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Ohjatussa tilanteessa voidaan keskustella myös pelien mahdollisesta hämmentävästä sisällöstä.

"Pelaamisen aiheuttamaa stressiä voidaan vähentää tehokkaasti ohjatulla harjoittelulla, jossa myös henkinen valmentaminen ja fyysinen treeni lisätään kiinteäksi osaksi jokaviikkoista arkea."

Pelaaminen on kivaa, kunhan se pysyy kohtuudessa. Kohtuus on yksilöllistä ja pelaajalle kohtuullinen määrä on selvitettävissä harjoitusohjelmaa muuttamalla ja mittaamalla (esimerkiksi Karjulan mainitsemalla Firstbeat-mittauksella) kuten perinteisessäkin urheilussa.

Pelaamisen aiheuttamaa stressiä voidaan vähentää tehokkaasti ohjatulla harjoittelulla, jossa myös henkinen valmentaminen ja fyysinen treeni lisätään kiinteäksi osaksi jokaviikkoista arkea.

Ikärajakysymyksissä laki on yksiselitteinen: Ikärajojen 7, 12 tai 16 vuotta ollessa kyseessä, ohjelman voi esittää enintään kolme vuotta ikärajaa nuoremmalle silloin, kun lapsi on aikuisen seurassa. Laki ei määrittele aikuisen perhesuhdetta lapseen. Ikärajasta 18 vuotta ei voi poiketa edes ikäjoustolla, eikä mielestäni kuulu voidakaan, yli 18-vuotiaille tarkoitettu sisältö ei sovellu missään tapauksessa lapsille.

Ainakin osa tarjotuista kursseista Fortniteen liittyen on rakenteeltaan vanhempi–lapsi-kursseja, jossa tullaan pelaamaan ohjatusti oman huoltajan kanssa. Ainakin näissä tapauksissa lapsen huoltajan tulee tehdä päätöksiä sopivasta sisällöstä omalle jälkikasvulleen.

Ennen lapset oppivat harrastustaitoja vanhemmiltaan, jotka opettivat lapset luistelemaan, kalastamaan tai leipomaan. Nyt asetelma on osittain vaihtunut, ja lapsella on tilaisuus vuorovaikuttaa vanhempansa kanssa niin, että lapsi voi neuvoa vanhempaa, joka ei ehkä ole perillä Fortniten tai muun pelin hienouksista. Tämä uusi asetelma on hyvä lisä lapsi–vanhempi-suhteeseen.

Ulkopuoliseksi jääminen oman pelaamisen vähyyden kautta on toki mahdollista, mutta vanha "kaveritkin saa" -keppihevonen ei voi olla peruste vastuullisen kasvattajan löperyyteen aikarajoissa ja lapsen tasapainoisessa kasvattamisessa. Sama niksi on ollut lasten käytössä iät ajat liittyen kotiintuloaikoihin ja ties mihin jälkikasvun toivomiin, perusteettomiinkin etuihin. Liika jyrkkyyskään ei toisaalta ole hyväksi.

Pelaaminen on tullut jäädäkseen ja lapset ja aikuiset pelaavat kuitenkin. Jos lasten pelaaminen tehdään järkevällä ja organisoidulla tavalla, haitat saadaan minimoitua ja kiva harrastus toimii.

Antti Junttila

toimitusjohtaja

Game Adviser Finland

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.