Talvivaaran toimitusjohtaja Pekka Perä.
Kuva: Jukka Leinonen
Kaikki on jähmettynyt tuhkanharmaaksi ikävänä talvipäivänä. Taivas, metsänreuna, lukuisat erimuotoiset betonirakennelmat.
Näkymä muistuttaa 1970-luvun Itä-Saksaa. Kainuun korpeen on noussut derkkula.
Yksitoikkoisuuden keskeltä tajuntaan syöpyy mädän kananmunan lemu.
Elämän merkki.
”Aina kun teollisuusalueella pikkuisen tuoksahtaa, niin tietää toiminnan olevan käynnissä”, sanoo Talvivaaran kaivoksen toimitusjohtaja Pekka Perä.
Perä on kotiutunut näkymään ja tuoksuun, taas kerran. Hän seisoo toimiston pihalla kypärässään ja oranssissa suojatakissaan. Otteissa on pohjalaisen isäntämiehen tarmokkuutta. Pakko ollakin.