Kultasormeksi tituleerattu Pekka Korpi, 69, ammensi hevosoppinsa pohjat Oulussa 1950- ja 1960-luvulla.
Mustan talvitakin hihat ovat koetuksella Äimäraution katsomossa. Pysäyttäjiä on metrin parin välein, ja heistä jokainen haluaa osansa.
Maanläheisellä miehellä riittää kärsivällisyyttä. Kuulumiset vaihdetaan hymyssä suin yhtä lailla tuttujen kuin tuntemattomien kanssa.
Omiensa keskellä Pekka Korpi on suuri urheilusankari. Ei suotta. Onhan hän kolminkertainen ohjastajien Euroopan mestari ja Suomen kaikkien aikojen menestynein ravivalmentaja.
Korven, 69, ainutlaatuisen elämäntarinan ymmärtääkseen on tehtävä aikamatka vuosikymmenten taakse.
Kotitiellä ei ollut nimeä. Siellä se sijaitsi keskellä Lahdenperän peltoja. Nykyiseen Oulun Raksilan jäähalliin oli matkaa reilu kivenheitto.
Pekka Korpi parkaisi ensi-itkunsa ilmoille talvipäivänä 11. marraskuuta 1949. Sodan runtelemassa Suomessa elettiin jälleenrakentamisen aikaa ankarien sotakorvausten varjossa. Väestöstä kaksi kolmasosaa asui maaseudulla ja maatalous toimi maan selkärankana.
Korven ensimmäiset lapsuusmuistot liittyvät hevosiin. Hänen isänsä Allan ”Aku” Korpi oli hevosmies henkeen ja vereen. Hän oli ajanut ensimmäiset ravikilpailunsa jo ennen esikoispoikansa syntymää. Isä teki ahkerasti töitä ja kauppaa hevosilla.
– Meillä on ollut kotona hevosia niin kauan kuin minä muistan. Kasvoin niiden kanssa, ne olivat kavereitani. Aika nuorena jouduin itsekin töihin hevosen kanssa.
Ensimmäinen oma talli 22-vuotiaana
Nelilapsinen Korven perhe muutti Puistokadulle Heinäpäähän Pekan ollessa kolmetoistavuotias. 1960-luvulla Oulun katukuva oli kovin erilainen kuin nykyisin, sillä hevoset kuuluivat kiinteänä osana päivittäiseen kaupunkielämään. Allan Korpi ajeli hevosillaan ruokaa moniin alueen kouluihin.
Pekka Korpi tarttui ensimmäisen kerran ohjaksiin kisatilanteessa 16-vuotiaana Kokkolassa. Ravikipinä oli tarttunut nuorukaiseen lopullisesti viimeistään edeltävänä kesänä (1965), kun Allan Korven ja tallinomistaja Heikki Siiran yhteinen silmäterä Puhemies oli kruunattu ravikuninkaaksi.
Puhemies oli Pekan hoitohevonen, jota hän treenasi ahkerasti meressä ja lentokentällä.
Ravikuninkuudesta ehti vierähtää vain kolmisen vuotta, kun perheen muuttokuorma lyötiin jälleen kasaan. Tällä kertaa suuntana oli Uudenmaan maakunta ja tarkemmin ottaen Loviisa. Koko Korven perhe muutti, mutta täysi-ikäiseksi varttuneen Pekan osalta visiitti jäi ranskalaiseksi. Hän palasi vuotta myöhemmin Ouluun suorittamaan varusmiespalvelustaan.
– Olin autokomppaniassa. Pystyin tekemään ohessa töitä Tikkasen Raimon tallilla Kempeleessä.
Tikkasen tallilla kului myös armeija-ajan jälkeinen vuosi. Sitten matka jatkui Forssaan, mihin oli juuri valmistunut (1971) yksi Suomen ensimmäisistä ”oikeista ravitalleista”.
22-vuotias Korpi onnistui vuokraamaan sen. Oma hevostoiminta lähti vyörymään eteenpäin.
– Olin opiskellut levyseppähitsaajaksi, mutta ei minua kiinnostanut mikään muu kuin hevoshomma. Ei ollut koskaan kiinnostanut.
Forssassa vierähti kymmenen työntäyteistä vuotta. Sen jälkeen Korpi siirsi tallinsa lähemmäksi maan pääratoja. Asemapaikaksi valikoitui Vihti, missä miehen koti ja suurin ravitalli sijaitsevat edelleen.
Kolme tallia kahdessa eri maassa
Kultasormi. Se on lempinimi, jolla Korpi tunnetaan ravipiireissä. Lisänimi on sopiva, sillä Korpi on ohjastanut voittoon yli 5 200 lähdössä. Palkintorahaa on plakkarissa pyöreästi 20 miljoonaa euroa. Saavutukset oikeuttavat viidenteen sijaan Suomen ohjastajatilastossa, jonka kärkipaikoilla komeilevat toiset Heinäpään kasvatit, Jorma Kontio ja Antti Teivainen.
Valmentajana Suomessa ei ole Korven veroista. Hippoksen ylläpitämä tilastokanta kattaa vain viimeiset 20 vuotta, mutta sinäkin aikana vihtiläisen valmentamat hevoset ovat ravanneet palkintorahaa yli 13 miljoonaa euroa.
– Kilpailu on koko homman suola, valmentajalisenssin vuonna 1978 saanut Korpi sanoo.
Hän pyörittää toimintaa omistamansa Star Racing -tallin kautta. Talli kasvattaa, myy ja valmentaa ravihevosia. Vihdin Huhmarissa hirnuu tällä hetkellä 45 hevosta, Vermossa 14 ja Tukholman kansainvälisen lentoaseman Arlandan kupeessa 16. Kolmen tallin lisäksi Star Racingilla on kymmenen siitostammaa Paraisilla yhteisomistuksessa Ilkka Herlinin kanssa.
– Nautin, kun näen läheltä varsojen kehitysaskeleita. Hevoset ovat hirvittävän hyviä nykyisin, kiitos laadukkaan jalostuksen. Ennen touhu oli ihan erilaista. Siinä oppi katsomaan tarkasti hevosen rakennetta, päätä ja sitä, miten se kestää ajamista.
– Hevosta ymmärtääkseen täytyy olla jonkinlainen psykologi. Näissä eläimissä on suuria eroja. Joku on tosi viisas, joku toinen ei lainkaan viisas. Se menee vähän samalla tavalla kuin meissä ihmisissä.
Star Racing työllistää vuodenajasta riippuen 15–30 ihmistä. Korven molemmat pojat, Hannu-Pekka (36) ja Janne (32) ovat uutterasti mukana osakeyhtiön toiminnassa.
– Poikien työpanos helpottaa omia hommiani. Yhteistyö ei ole joka päivä kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Minun ei kannata yrittää puuttua kaikkiin asioihin, sillä pojilla, erityisesti Jannella, on vahvat näkemykset, Korpi naurahtaa.
Sapattivuosi vaihtui hevoshommiin Amerikassa
Korpi on ollut hevosten pauloissa koko elämänsä: ajanut kilpaa 52 vuotta ja valmentanut 40 vuotta. Hän on paiskinut töitä hullun lailla, kuten Korven kolmesta lapsesta nuorin, entinen ammattilumilautailija ja nelinkertainen olympiakävijä Janne Korpi kuvaa.
Yhden kerran perheenpään voimavarat ovat olleet ehtyä. Se tapahtui 1980-luvun lopussa.
– Olin sen verran puhki, että ajattelin tarvitsevani sapattivuoden. Päätin hengähtää, ja muutimme koko konkkaronkka Amerikkaan vuonna 1989.
Lopun saattaa arvatakin: hevosmies on hevosmies myös valtameren takana.
Sapattivapaaksi suunniteltu vuosi venyi lopulta neljään vuoteen. Korpi pyöritti koko tuon ajan tallitoimintaa sekä Floridassa että New Jerseyssä.
– Lopulta oli pakko palata Suomeen, koska muu perhe ei viihtynyt niin hyvin ja vanhimmat lapset alkoivat olla kouluiässä.
– Minä olisin ollut pidempäänkin. Pärjään hyvin missä vain, missä on hevosia.
Korpi ei puhunut lainkaan englantia, kun hän lähti Pohjois-Amerikkaan. Paluun jälkeen kieli taittui jo niin sujuvasti, että hän valmensi myöhemmin Belgiassa ja teki vuosikymmenten ajan tiivistä yhteistyötä sikäläisen kimppakaverin kanssa.
– Noh, en minä halua kielitaitoani liiaksi kehua. Sellaista ravienglantia taivuttelen.
Lapsenlapselle pappa osti ponin
Harva muistaa, että Korpi on kilpaillut menestyksekkäästi myös ratsastuksessa. Hän on juniorien este- ja maastoratsastuksen Suomen mestari vuosimallia 1967. Puolalaishevonen Nowator totteli nuoren isäntänsä ohjeita yhtä säntillisesti kuin myöhemmät menestysravurit.
Ratsastus on yhä osa Korven arkea. Hän on ostanut vanhimmalle lapsenlapselleen, 12-vuotiaalle Amandalle, oman ponin, jonka kanssa tyttö ja pappa viettävät yhteistä laatuaikaa.
– Se on mukavaa puuhaa. Murheet ja työasiat katoavat mielestä hetkessä.
Muutaman kerran vuodessa Korpi karkaa arkeaan pakoon ilman hevosia. Silloin tie vie golfin pariin Thaimaan auringon alle tai hiihtolenkeille Kuusamon-mökille.
Toto76-ravit ovat hädin tuskin ylittäneet puolivälinsä, mutta Korpi vilkuilee jo kelloaan. Hänellä on tänään harvinainen vapaapäivä ohjastustehtävistä ja seuraava sovittu meno odottaa. Konkarin vuodesta valtaosa kuluu hevosten kanssa, joten ravien seuraamisen voi jättää hyvällä omatunnolla kesken ja suunnata kohti Raksilan jäähallia.
Korven mustan talvitakin rinnassa komeilee Oulun Kärppien logo. Hän on menossa katsomaan Kärppien liigaottelua Helsingin IFK:ta vastaan.
– Olen seurannut Kärppien otteita nuoresta saakka. En tosin tunne näitä nykyisiä pelaajia samalla tavalla kuin Vartiaisen Eeroa ja kumppaneita.
Hän ehtii täydentää vielä vastaustaan ennen kuin seuraava innokas ravikatsoja iskee keskusteluetäisyydelle.
– Tunnen itseni täysin oululaiseksi, vaikka olen asunut pitkään muualla.
Pekka Korpi
Syntynyt Oulussa 11. marraskuuta 1949.
Perhe: avopuoliso, lapset Hannu-Pekka, Anu-Marja ja Janne.
Parhaat saavutukset: valittu viidesti vuoden valmentajaksi, voittanut kolme ohjastajien EM-kultaa (1980–1982), MM-hopeaa 1978 ja -pronssi 1981. Ohjastanut yli 5 200 lähtövoittoa.
Harrastukset: golf, murtomaahiihto ja penkkiurheilu.