Siperia opettaa, samoin Peking. Neljän mitalin ja kahdeksan pistesijan lisäksi Suomen olympiakomitean johtoporras sai kisareissulta pohdittavakseen nipun asioita.
Mitkä olivat Pekingin tärkeimmät opetukset?
Pitkäjännitteisyys. OK:ssa siirryttiin Ateenan kisojen (2004) jälkeen neljän vuoden aikajänteeseen, jossa yksi keskeinen osa oli järjestelmälajeille ja huippuyksilöille myönnetty aikaisempaa isompi tuki.
"Se toimi. Kaikki mitalit tulivat tuon tuen piirissä oleville urheilijoille. Enää ei voi mennä tyylillä urheilija sisään ja urheilija ulos", OK:n valmennusjohtaja Kari Niemi-Nikkola sanoo.
Niemi-Nikkola nostaa onnistuneeksi esimerkiksi hopealle päätyneen soutuprojektin, jonka eteen tehtiin järjestelmällistä työtä viisi vuotta.
Varhainen valinta. Sattumaa vai ei, mutta kaikki Suomen neljä mitalistia olivat niitä urheilijoita, jotka valittiin joukkueeseen jo viime joulukuussa. Niemi-Nikkolan mukaan varhainen valinta takaa urheilijalle täyden keskittymis- ja valmistautumisrauhan vain päätavoitteeseensa.
"Kumpi sitten oli ennemmin, muna vai kana? Tuossa ensimmäisessä ryhmässä mukaan valittiin nimen omaan potentiaalisia mitalisteja."
Valmennusjohtaja myös muistuttaa, ettei varhainen valinta toimi kaikissa lajeissa.
Yhteistyö. Ateenan jälkeen OK on kerännyt lajiliitot aikaisempaa tiiviimpään yhteistyöhön keskenään. Tieto-taidon vaihtamisen lisäksi yhteistyö näkyi olympiajoukkueen sisällä.
"Henki oli poikkeuksellisen hyvä. Viritykset siitä olivat olemassa jo ennen kisareissua", Niemi-Nikkola toteaa.
Taustat. Huolellisesti hoidetuista tausta-asioista onnistuneena esimerkkinä Niemi-Nikkola nosti esille muun muassa ennakoivat terveydenhuollon.
"Se toimi. Yksikään urheileva urheilija ei ollut sairaana. Loukkaantumiset ovat tietenkin asia erikseen. Myös eri lajien leiritys kisojen alla onnistui."
Kiristyvä kilpailu. Mitalit ovat entistä tiukemmassa lajissa kuin lajissa. Taso maailmalla on noussut ja kilpailu kiristynyt, eikä olympialaisissa enää pärjää rutiinisuorituksilla, tauluun pitää lyödä ennätyksiä. OK:n puheenjohtaja Roger Talermo ottaa esimerkiksi keihäänheiton.
"Siellä oli ykkösenä OR (olympiaennätys) ja kakkosena PB (henkilökohtainen ennätys). Tero (Pitkämäki) heitti hyvin, mutta kisasta jäi vähän hampaankoloon", Talermo sanoo.
Puheenjohtajan mielestä on oleellista miettiä, millä eväillä suomalainen urheilija saadaan tekemään parhaansa tärkeimmässä mahdollisessa paikassa.
Viimeinen viilaus. Kari Niemi-Nikkola sanoo, että kaikissa lajeissa isot valmennukselliset suuntaviivat ovat kunnossa. Yksityiskohdissa sen sijaan riittää viilaamista.
"Monessa lajissa ja monella yksilöllä on asioita, jotka voitaisiin tehdä selkeästi paremmin", Niemi-Nikkola sanoo ja lyö pöytään lajeista muun muassa painin, yleisurheilun, purjehduksen ja melonnan.
Urheilijan arki. Vain pieni osa Suomen olympiaurheilijoista voi urheilla niin kuin todellisen ammattilaisen pitääkin. Niemi-Nikkolan mielestä kyse ei ole niinkään rahasta vaan olosuhteista.
"Urheilijan arjessa meillä on paljon tekemistä."
Opintomatkalaiset. Kisajoukkueessa oli tälläkin kertaa mukana urheilijoita, joilta ei edes odotettu menestystä. He olivat opintomatkalla.
"On tarkan harkinnan paikka, koska opintomatkalla on sellainen vaikutus, että se potkii urheilijaa eteenpäin ja koska ei. Nuoret uimarit taisivat olla täällä vähän liian varhain - mutta eihän se ole heidän vikansa."