"Tätä se musta hämähäkki ikkunalaudalla tiesi", manaa mies yhdessä vanhoista kotimaisista elokuvista tilanteessa, jossa hänen läheisensä ovat kokeneet vahinkoa.
Niin hämähäkin kokeminen ennusmerkkinä, kuin edessä tien yli juoksevan mustan kissan säikähtäminen, kertovat ihmisten taikauskosta.
Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksen tutkija Titus Hjelm pitää taikauskoa vuosisatojen aikana syntyneenä kansanperinnettä ja kristillisestä mytologiaa ammentavana soppana.
"Esimerkiksi kolmannentoista päivän tai mustan kissan pelkääminen ovat kansanperinteistä tulevia uskomuksia, jotka ovat vuosien saatossa yhdistyneet kristilliseen kuvastoon", hän niittaa.
Taikauskoa ei voi tieteellä todistaa. "Alkukantaisten kansojen toteemiuskomuksia voidaan pitää "taikauskoisina", kun kristinuskon oppeja ei, vaikka kysymys on tieteen kannalta yhtä vähän todistettavissa olevasta asiasta", Hjelm mittailee.
Oulun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Raimo Kiiskinen kertoo, että ortodoksisen kirkon suhtautuminen taikauskoon on kielteinen.
Kiiskinen kuitenkin muistelee, että hän törmäsi lapsuudessaan myyttisiin olentoihin esimerkiksi sanomalehtien uutissivuilla.
"Muistan lapsuudestani 1950-luvulla, miten Joensuun lähialueiden lehdissä uutisoitiin, kuinka trullit olivat Pohjanmaalla silponeet lehmiä ja vieneet näiltä häntäkarvoja", hän muistelee huvittuneena.
Espoolainen Tiia Hurme, 19, tunnustaa olevansa taikauskoinen.
Hän kertoo taikauskon näkyvän elämässä ennen kaikkea empatiana, ja muiden eläväisten olentojen kunnioittamisena.
"Taikausko, siinä missä muutkin uskonasiat on jokaisen henkilön omia asioita, enkä koe että niitä pitäisi pystyä jakamaan kenenkään kanssa."
Suoranaisia taikauskoon liittyviä pelkoja Hurmeella ei ole. Kahden peilin välissä seisomista hän kuitenkin välttää.
"En puhu ihmisistä peilien äärellä ja välttelen myös tietoisesti peililinjoja", hän tunnustaa.
Hurme muistelee, ettei hän olisi lapsena ollut taikauskoinen, vaikka olikin kiinnostunut kauhukirjallisuuden ja kauhuelokuvien yliluonnollisista kuvastoista. Henkimaailmaan hänet havahdutti uskomaan äidin kuolema.
"Varsinkin ensimmäisinä kuukausina äitini poismenon jälkeen heräsin täydestä unesta keskellä yötä tunteeseen, että hän tarkkaili minua."
Riitit kuuluvat taikauskoon. Vampyyrikirjoja ja muinaisen Egyptin historiaa ahmiva Hurme kertoo, ettei hänellä erityisiä taikauskoon liittyviä rituaaleja ole, ellei kynttilän polttamista edesmenneen äidin kuvan äärellä sellaiseksi lasketa.
"Joskus laitan äitivainaani kaulakorun hänen valokuvansa päälle yöksi lepäämään. Koru on minulle onnenkalu, asia joka tuo kiperissä tilanteissa elämääni turvaa ja voimaa."
Ihmisten uskomukset synnyttävät riittejä ja rituaaleja.
Kuusikymppinen oululaismies kiistää olevansa taikauskoinen. Hän kuitenkin noudattaa monia lapsuudessaan omaksumia uskomuksia.
"Sylkäisen vasemman olkapääni yli aina, jos musta kissa kulkee editseni, ja olen oppinut, että jos ruisleivän laittaa pöydälle kupera puoli alaspäin, seuraa siitä huono onni", mies väläyttää.
Myös numerot ja kirjaimet kuuluvat taikauskoon. Kuudennen vuoden kuudennen kuun kuudes päivä on herättänyt ihmisissä kauhua jo viimeiset pari tuhatta vuotta.
Saatananpalvonta, media ja suomalainen yhteiskunta -aiheesta viime vuonna väitellyt Hjelm kertoo, että luku 666 on kautta aikojen ollut vertauskuvauksellinen käsite.
"Luvun 666 yhteydet saatananpalvontaan ovat 1900-luvun lopun kauhuelokuvien ja joidenkin metallibändien synnyttämää tuotetta", Titus Hjelm kiteyttää.
Taikausko ei kuitenkaan aina ole ollut sallittua. 1660-luvulla Suomessa järjestettyjen noitaoikeudenkäyntien aikana luterilainen kirkko tuomitsi kansalaisia mestattavaksi, hirteen tai poltettavaksi siksi, että nämä kirkon dogmeja vastustaen noituivat ja taikoivat.
"Organisoituja saatanallisia kultteja ei ollut, vaan kyseessä oli harhaoppien kitkemiseksi kehitetty keino, jonka avulla saatettiin osoittaa, että ihminen oli liitossa paholaisen kanssa", Hjelm tietää.
Tänään on 2000-luvun kuudennen vuoden kuudennen kuukauden kuudes päivä.