Vielä muutama vuosi sitten tietojenkäsittelyopin opiskelija Juhana Virtanen tunnettiin kaveripiirissään kotitietokoneen virittelyn lipunkantajana. Hän osti PC-koneeseensa jatkuvasti uusia osia voidakseen pelata uusia pelejä.
Virtasen kone oli koko ajan käymistilassa: milloin vaihtui emolevy, milloin näyttökortti tai romppuasema.
"Kotelokin vaihtui välillä, mutta on vaikea sanoa, milloin koko kone olisi varsinaisesti vaihtunut. Vuodesta 1999 loota on ollut sama."
Nyttemmin Virtanen on tullut toisiin ajatuksiin. Hänen mielestään koneen omatoimisesta kasailusta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Virtanen on alkanut suosia Applen suljettua hardware-arkkitehtuuria, jota ei voi sekoittaa kotikutoisella virittelyllä.
"Minulle on käynyt tietokoneiden kanssa samoin kuin autojen kanssa. Nuorempana tykkäsin rassata autoja, nykyään mieluummin vain ajan niillä!" Virtanen naurahtaa.
Lyijykynäkikoista neonvaloihin
Juhana Virtanen turvautui varusteluaikoinaan muun muassa perinteiseen lyijykynäkikkaan hankkiessaan uutta näyttökorttia tai prosessoria. Hän tietää, etteivät laitevalmistajat tee erikseen hyvää ja huonoa mallia, vaan halvempia versioita huononnetaan keinotekoisesti.
"Eräs laitevalmistaja markkinoi takavuosina 800 ja 1 000 megahertsin prosessoreja, joista jälkimmäinen oli huomattavasti hintavampi. Kun valmistaja huomasi, että kaikki alan harrastajat kellottivat halvempaa versiota eikä kallis mennyt kaupaksi, se heikensi 800 megahertsin versiota katkomalla prosessorin siltauksia eli sähköjohtimia. Nörtit vastasivat haasteeseen piirtämällä katkotut siltaukset lyijykynällä, lyijy kun johtaa sähköä", Juhana Virtanen tietää.
Vaikka kotivarusteluun liittyy usein halua asettaa hinta-laatusuhteet kohdalleen, Virtasen mielestä nörtit eivät yleensä kasaile koneita dollarien kuvat silmissä. Kyse on silkasta näyttämisen halusta.
Irti brezhneviläisestä arkkitehtuurista
Nykyään tavallisemmankin käyttäjän on helppoa muokata PC:tä. Kellottamisesta on tullut lähes kansanhuvia, ja tarjolla on kaikenmoisia neonvaloja PC:n ulkonäön piristämiseksi.
"Itse koen eksoottiset komponentit vain häiritseviksi ja käytän mahdollisimman tavallisia mainstream-komponentteja", Virtanen toteaa.
"Tärkeintä on, että ohjelmat toimivat. Applen perustajana tunnettu Steven Jobs on sanonut, etteivät ihmiset halua käyttää tietokonetta vaan kirjoittaa sähköpostia tai jonkin dokumentin. Allekirjoitan ajatuksen täysin", hän jatkaa.
Nykyisin Virtasta kiehtoo Applen suljettu Mac-arkkitehtuuri.
Applen laitteet eivät ole komponenteiltaan niin monenkirjavia, kun taas PC-laitteiden komponenttien valmistajat kilpailevat verissä päin ja päästävät markkinoille muun muassa uusia näytönohjaimia keskeneräisinä. Sen seurauksena käyttäjä joutuu päivittämään jatkuvasti näytönohjainten ajureita, mikä vie aikaa ja koettelee hermoja.
Virtanen kehuu myös uusien Macien käyttäjäystävällistä ja tyylikästä ulkoasua ja toivoo, että PC-arkkitehtuurissakin päästäisiin irti tasaisenharmaasta brezhneviläisestä ulkonäöstä.
"Vanhojen standardien vuoksi muun muassa koneen USB-liitännät ovat keskusyksikön takana ja PC-koneen takana on muutenkin hirvittävä johtosotku. Käyttäjät eivät edes osaa kyseenalaistaa vanhanaikaisia vaihtoehtoja. Miksi DVD-asemassa pitää olla ulos liukuva kelkka? Miksi vielä vuonna 2005 pääasiallinen jäähdytysmenetelmä on koneen sisällä uliseva rupeli?" Virtanen kyselee.
Perinne jarruttaa muutoksia
Esimerkkinä mielestään paremmasta, oikeasti nykyaikaisesta vaihtoehdosta Juhana Virtanen esittelee Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen uudet iMac-tietokoneet, joissa litteä näyttö ja keskusyksikkö ovat samassa paketissa.
iMacin USB-liitännät sijaitsevat näytön takana, romppuasema oikealla sivulla ja virtakatkaisin takana oikeassa laidassa. Ulkomuodon kruunaa näytön alakulmassa sijaitseva pyöreä merkkivalo, joka "sykkii" elegantisti virran ollessa pois päältä.
Tarkennukseksi Virtanen lisää, ettei itse PC ole hänen mielestään konseptina huono. Vika on PC-arkkitehtuurissa ja siinä, että Microsoft sanelee ehdot laitevalmistajille.
Muutoksia jarruttaa myös vanhan tietotekniikan perintö: kun laitteiden ja ohjelmistojen on oltava alaspäin yhteensopivia, radikaaleja uudistuksia on vaikea toteuttaa.