Kauko Kähkönen on sitä ikäluokkaa, joka komennettiin riviin vuoden 1940 tammikuussa. Nuorelle miehelle oli kertynyt ikää kaksikymmentä vuotta, kun hän astui sisään Kellokosken kasarmille. Kähkönen määrättiin komppaniaan, jota johti paremmin runoilijana tunnettu kapteeni Yrjö Jylhä.
Kähkönen valitti korvaansa, ja hänet määrättiin tutkimuksiin Tilkan sotilassairaalaan. Parin viikon kuluttua hänet lähetettiin potemaan korvaansa omaan joukko-osastoonsa.
Kähkönen ei makaillut kauan "veepeessä" eli vapautettuna palveluksesta. Sairastaminen loppui siihen, kun Jylhä marssi eräänä aamuna sairastuvalle ja komensi riviin kaikki kynnelle kykenevät.
Linjat olivat murtuneet Taipaleenjoella. "Minä menin riviin niin kuin muutkin miehet. En ollut ampunut kiväärillä eläissäni."
Jylhän komppania kuljetettiin Taipaleenjoelle. Ennen etulinjaan menoa Kähkönen harjoitteli ampumista tähtäämällä puuhun. Kun luoti osui runkoon, Kähkönen päätti, että osuisi viholliseenkin.
Taipaleesta Kähkönen muistaa parhaiten kylmyyden ja alkeellisen olot. Etulinjassa maattiin turpeesta tehdyssä korsussa 40 asteen pakkasessa. Korsun katto oli niin harva, että selällään saattoi katsella tähtitaivasta.
Etulinjassa piti olla aina vuorokausi yhteen menoon ilman ruokaa. "Oli se kurjaa hommaa", Kähkönen huokaa.
Armeijan väitetään tekevän pojista miehiä. Kähkösen osalta asiassa voi olla hieman perääkin.
"Ajoin parran ensimmäisen kerran Taipaleenjoella. Ammuin jäähän reiän, että sain vettä", hän nauraa.