Krista Pärmäkosken olympiatarina kulkee kuin vääjäämättä hänen mielikuviensa suuntaan.
Viime syksynä Pärmäkoski kuvasi naishiihdon supersankaria Marit Björgeniä paitsi idolikseen, myös peikokseen. Pärmäkoski valmistautui olympiakauteen hiihtämällä mielikuvissaan peikkoaan karkuun.
Torstaina Pärmäkoski kipusi norjalaisen kanssa jo samalle palkintopallille. Kaksikko pysäytti kellot samaan loppuaikaan ja jakoi pronssin 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kisassa. Kokemus antoi Pärmäkoskelle lisää sytykettä idolin kukistamiseen. Pari viestikilpailua väliin, ja Pärmäkoski saa mahdollisuutensa olympiahiihtojen päätösmatkalla 30 kilometrillä ensi viikon sunnuntaina.
- Kyllä se voi olla minun paras matkani.
Pärmäkoskesta on Etelä-Koreassa huokunut levollinen luottamus omaan osaamiseen ja tavoitteiden toteuttamiseen. Henkilökohtainen mitali oli kisojen ykköstavoite. Nyt niitä on kaksi, mutta pronssit eivät tyydytä Pärmäkosken kunnianhimoa: hän piilotti mitalinsa kisakylässä vaatekaapin päälle, ettei sortuisi ihastelemaan niitä liikaa.
- Edelleen olen ollut vasta kolmas, ja tavoitteena on vielä olla parempi.
MM-hopea käänsi suunnan
Björgenin peikkorooli vahvistui viime talven MM-kotikisoissa, kun hän karkasi Pärmäkoskelta yhdistelmäkilpailun viimeisessä nousussa. Hopean tuottanut kisa oli loppuratkaisun takia Pärmäkoskelle kiperä pala, mutta silti enemmän itseluottamuksen lähde. Ensimmäisen henkilökohtaisen arvokisamitalin jälkeen hän ei ole katsonut taakseen.
- Olen löytänyt tietynlaisen rentouden. Perustaso on aavistuksen parempi kuin viime vuonna ja se mahdollistaa useamman matkan hiihtämisen täällä.
Pärmäkoski on taas vuoden kypsempi hiihtäjänä, fyysisesti ja henkisesti. Urheilijan vahvuutta kuvaa, että vaikka kilpailun lomaan osuisi hiukan huonompiakin jaksoja, hän ei luovuta. Ei vaikka tuntuisi pahalta.
- Kun on heikkoja hetkiä, pitää vaan muistaa tehdä töitä.
Hiihtäjän vaatimustaso itseään kohtaan on korkealla, mutta hän ei päästä tukijoukkojaankaan helpolla. Yksityiskohtia voi hioa muun muassa tekniikasta, taktiikasta, välineistä ja laduista.
- Tämä (työ) on ympärivuotista, ja viimeiseen asti pitää viilata pieniä juttuja, Pärmäkoski sanoi ja kiitti joukkueen suksi- ja lihashuoltoa onnistumisestaan.
Kummatkin hiihtotavat mitalitasoa
Pärmäkoski, 27, nosti aikuisten arvokisamitaliensa määrän yhdeksään, mutta vapaan hiihtotavan kympiltä heltisi ensimmäinen väliaikalähtöisen kilpailun prenikka. Sellaisessa kisassa hiihtäjän on pystyttävä säätelemään omaa vauhtiaan, toisin kuin yhteislähdöissä, joissa saa tukea ryhmästä.
Pärmäkoskelle erityisen merkittävää oli kuitenkin onnistuminen vapaalla hiihtotavalla. Maailmancupissa hänen palkintosijoistaan karkeasti ottaen kaksi kolmasosaa on perinteiseltä.
- Jos joku olisi sanonut minulle pari vuotta sitten, että saan täältä mitalin vapaan kympiltä, en olisi uskonut, Pärmäkoski tuumasi ja arvioi, että vapaa hiihtotapa on kehittynyt vahvempien jalkalihasten avulla.
Esimerkki kuvaa, miten Pärmäkoski rakentaa itsestään vuosi vuodelta yhä täysiverisempää hiihdon ammattilaista. Ja nauttii työn tuloksista.