person>Tero Pitkämäki makaa kyljellään Pekingin olympiastadionin keihäspaikalla ja pitää reittään. Lauantain keihäsfinaaliin on kaksi ja puoli vuorokautta aikaa, ja Suomen suuri kultatoivo on kaatunut.
Katsomossa valmentaja Hannu Kangas on säikähtäneen näköinen. Silmät tapittavat päässä. Suu on loksahtanut auki.
Suomi huokaa helpotuksesta, kun Pitkämäki nousee jaloilleen ja kävelee nilkuttamatta penkille istumaan.
"Iski parin minuutin paniikki", Pitkämäki sanoo.
"Pelkäsin, että tein keskisalot - ja teinkin. Reisi meni vähän jäykäksi."
Pitkämäki ei osaa sanoa, mitä ensimmäisessä heitossa tapahtui. Radan liukkauden piikkiin hän ei kaatumistaan kuitenkaan pane.
"Vähän varmaan jalka pökkäsi rataan."
Säikähdyksestään Pitkämäki selvisi istumalla rauhassa alas ja nollaamalla ajatuksensa. Nollaaminen onnistui, sillä toisella heitolla mies kiskaisi itsensä karsintarajan yli ja finaaliin. 82,61 kantanut heitto jätti mukavan tunteen alun kompuroinnin jälkeen.
"Se oli muuten ihan ok mutta lähti pahasti kyntämään. Se olisi voinut lentää pitkällekin."
Puuttuvat hiilikuidut
Torstaiaamun keihäskarsinnat olivat aikamoista seikkailua. Vesisade siirsi kisan alkua tunnilla, liukkaalla radalla kompuroivat muutkin kuin vain Pitkämäki eivätkä välineetkään olleet aivan kunnossa.
"Sieltä puuttuivat kaikki hiilikuitukeihäät. Ne olivat listalla, ja niiden olisi pitänyt olla siellä, mutta eivät vain olleet. Se oli minulle ja Terolle (Järvenpää) aika kova juttu, kun me olemme enimmäkseen heittäneet juuri hiilikuiduilla."
Suomen keihäs-Terot käyttävät Nordicin eri malleja: Pitkämäki heittää violettiraitaisella Championilla ja Järvenpää siniraitaisella Orbitilla. Nyt molemmat joutivat tarttumaan metallikeihäisiin.
"Tuolla Nemethillä olen heittänyt ennätykseni, joten ei hiilikuitujen puuttuminen aivan maailmanloppu ollut. Toivottavasti ne kuitenkin ovat lauantaina finaalissa", Pitkämäki sanoo.
"Ja jos ei ole, niin sitten heitetään niillä, joita siellä on tarjolla."
Yhtä äimänä oli myös Järvenpää.
"Hiilikuidut on pakko saada finaaliin. Mielelläni heittäisin mallilla, jolla olen tehnyt kaikki ennätykseni. Kaikissa kisoissa on tarjolla nämä meidän käyttämät keihäät. Nyt siellä oli joitakin japanilaisia malleja, joilla ei heittänyt kukaan", Järvenpää ihmettelee.
Myös Järvenpää selvisi karsinnasta kahdella heitolla. Finaaliin riitti toinen, 82,34 kantanut riuhtaisu.
"Otin ensimmäisen jälkeen vähän lisää tilaa ja rentoutta. Sain sellaisen tyypillisen tämän kesän heittoni", hän sanoo.
Isona heittäjänä kova ja nopea mondo-alusta on Järvenpäälle haastava paikka heittää. Karsinnassa painoi lisäksi aamun varhaiset hetket.
"Oli sellaista aamumöhjöä jaloissa. Finaalissa odotan niiltä vähän nopeampaa toimintaa."
Radan lisäksi Linnunpesässä heittämisen tekee haastavaksi stadionin koko. Tuuli ei pääse puhaltamaan mistään suunnasta.
"Olosuhteet ovat kaikille samat ja hyvin reilut. Jotenkin on sellainen kutina, ettei kukaan heitä lauantaina 90 metriä - ja jos heittää, niin toivottavasti se on suomalainen."
Suomalaisista märemmässä karsintaryhmässä heittänyt Teemu Wirkkala selvitti tiensä finaaliin tuloksella 79,79.
"Kolmannessa heitossa oli jo vähän tautia takana. Tästä on hyvä lähteä kohti lauantaita", Wirkkala sanoo.