Jerusalemin tapahtumat parisen tuhatta vuotta sitten synnyttivät perinteen, jonka muistelu huipentuu kristillisessä maailmassa pääsiäisen aikaan.
Esitetään, että Raamatusta on neljä evankeliumitekstiä, joissa on kirjoitettu muistiin silminnäkijöiden havaintoja Jeesuksen elämästä ja ylösnousemuksesta ja niin edelleen.
Raamatun evankeliumitekstejä Jeesuksesta pidetään todisteena myös Jumalan olemassaolosta.
Minulle tieteellinen tutkimus on selventänyt, että Jeesus oli juutalainen mies, josta ei tiedetä juuri mitään. Hän ei ole uskonnon perustaja. Kristinusko perustuu huhuihin, toiveajatteluun ja sekavaan kokoelmaan muisteluita Jeesuksen tekemisistä, puhumisista ja kohtalosta.
Huippututkijat ovat yksimielisiä siitä, että aitoja Jeesuksen sanoja Uudessa testamentissa on vajaat kaksikymmentä prosenttia. Mutta yhtään Jeesuksen itsensä kirjoittamaa sanaa ei tunneta. Todennäköisesti hän ei osannut kirjoittaa. Lukea kenties osasi. Jeesuksen ulkomuodostakaan ei tiedetä mitään.
Muutamaa antiikin ajan kirjoittajan lyhyttä mainintaa lukuun ottamatta historiallista tietoa Jeesuksesta ei ole. Maininnat liittyvät Jeesuksen tuomioon ja teloitukseen ristillä. Muu Jeesuksesta kirjoitettu on legendaa ja myytin rakentelua uskonnollisiin tarkoituksiin.
Toki uskonnoilla ja uskonnollisella uskolla on ollut sijansa ja merkityksensä menneinä vuosisatoina ja vuosituhansina. Nyt valistunut ihminen näkee yleensä toisin: hän ymmärtää, että Jumalan tai jumalien palvelu ja niille uhraaminen on taikauskoa. Ja että panostaminen uskontoon, muutoin kun historiallisena perinteen vaalimisena, on hyödytöntä.
Kristinusko suurimpana uskontona on myös arvoton todiste sen ”pyhyydestä”, sillä yhä suurempi osa kristityistä on maallistuneita, joille Jeesus syntien sovittajana, vapahtajana, pelastajana, Jumalan poikana ja niin edelleen. ei merkitse muuta kuin kirkollisen perinteen kuvaa menneiden aikojen uskomisen tavoista.