Kaupunginjohtaja Päivi Laajala julkisti viime viikon maanantaina esityksensä Oulun kaupungin talousarvioksi.
Laajalan esitys perustuu laajaan virkamiesvalmisteluun.
Talousarviossa on kehittämis- ja uudistamistoimia, mutta päähuomio kiinnittyy velanottoon.
Kaupungin velkamäärä kasvaa ensi vuonna rapiat sata miljoonaa.
Eikä siinä vielä kaikki, sanoisi ostoskanavan supliikki mainosmies.
Ei tosiaan.
Laajala julkistaman taloussuunnitelman 2020-2021 mukaan velkamäärä kasvaa ensi vuoden jälkeenkin.
Talousarvion loppusumma on noin 1,4 miljardia euroa: sen verran rahaa tulee ja menee.
Eniten rahaa tulee veroista, reilusti yli puolet kaupungin kaikista tuloista.
Jos verojen kiristys ei vaikuttaisi toimeliaisuuteen tai mihinkään, laskukaava olisi yksinkertainen. Nostamalla kaikkia veroja 13 prosentilla, lainaa ei tarvitsisi ottaa ensi vuonna senttiäkään.
Mutta näin yksinkertaisestihan kaupungin talous ei toimi.
Laajalan esitystä tutkaillaan pitkin marraskuuta eri kokouksissa. Valtuustoseminaari pui talousnäkymiä jo eilen.
Keskustelun ääripäät ovat helposti kaukana toisistaan, vaikka kaikki puhuvat tulevien sukupolvien puolesta.
Nyt puhutaan myös investointien rahoittamisesta vuokramallilla. Siinä kaupunki ei itse investoi, vaan maksaa vuokraa, mikä maallikon näkökulmasta tuntuu lopulta kalliimmalta vaihtoehdolta.
Helsingin pormestarilla, tulevalla presidenttiehdokkaalla Jan Vapaavuorella on kelpo olot.
Taloudessa on pelivaraa jaettavaksi asti: viime vuonna kunnallisveron alennus, tänä vuonna korotus matalapalkkaisille.
Oulussa ei ole pormestaria, eikä samoja mahdollisuuksia. Tulot eivät saa kiinni menoja, vaikka kuinka siitä kannetaan huolta.
Taloudellisiin tavoitteisiin pääseminen edellyttää luottamushenkilöiden, kaupungin johdon ja henkilöstön yhteistä tahtotilaa, Laajala vetosi viime viikolla.
Löytyy sitä tai ei, valtuusto lyö (kuten ennenkin) budjetin lukkoon 17. joulukuuta.