Taisto Hagberg
, 71, voi paremmin kuin koskaan.
”Nelikymppisenä en olisi missään tapauksessa uskonut, että olen vielä tässä iässä näin hyvässä kunnossa”, hän sanoo.
Ei sitä olisi uskonut moni lääkärikään.
Hagberg nimittäin sairastui sepelvaltimotautiin jo parhaassa työiässä ja joutui ohitusleikkaukseen vain 41-vuotiaana.
Hagberg työskenteli silloin Ingmannin piiripäällikkönä Pohjois-Suomessa ja vietti parisataa päivää vuodessa matkatyössä auton ratissa.
Liikuntaa ei ehtinyt harrastaa eikä ruokavalioon kiinnittää huomiota. Painokin nousi.
Sukurasitus muistutti sydäntaudin vaarasta. Siitä muistutti myös pitkään koholla ollut verenpaine, mutta sekään ei näkynyt eikä tuntunut miltään.
Yhtenä yönä iskivät rintakivut. Työterveyslääkäri passitti aamulla sydänfilmiin ja sieltä jatkotutkimuksiin sairaalaan.
”Kaikki sepelvaltimoiden haarat olivat osittain tukossa. Jos en olisi heti päässyt oikeisiin hoitoihin, en olisi selvinnyt, sillä tilanteeni oli niin paha.”
Ennen ohitusleikkausta Hagberg jutteli saman leikkauksen jo läpikäyneen miehen kanssa. Keskustelu rohkaisi.
”Mies kertoi, että ennen leikkausta hän ei pystynyt kävelemään viittäkymmentä metriä, mutta nyt hän tuli juuri heinätöistä.”
Ohitusleikkauksesta toivuttuaan, neljän kuukauden sairausloman jälkeen Hagberg palasi töihin.
Muutaman vuodenkuluttua hän sai kuitenkin sydäninfarktin.
Hän selvisi infarktista, mutta sen jälkimainingeissa hän joutui jäämään sairauseläkkeelle vain 46 vuoden iässä.
”Olihan se kova isku, kun en enää saanut lähteä töihin. Aluksi se oli vaikeaa, mutta sitten aloin hoidella tyttären lapsia.”
Lapsenlapset ovat Hagbergille ja hänen vaimolleen hyvin tärkeitä. He viettävät näiden kanssa paljon aikaa edelleen.
Hagberg muuttielämäntapansa sairastuttuaan. Hän alkoi harrastaa liikuntaa säännöllisesti.
”Päätin, etten jää vuoteeseen makaamaan.”
Hän alkoi kiinnittää huomiota myös ruokavalioon.
Hän lisäsi vihannesten ja hedelmien käyttöä ja vähensi rasvojen ja herkkujen syöntiä.
”Repsahduksia sattuu välillä minullekin. En ole ollut esimerkillinen potilas. Joskus jouluna tulee syötyä niin, että vyö alkaa kiristää.”
Lääkärin ohjeitaHagberg on aina noudattanut tarkkaan.
”Olen ottanut kaikki lääkkeet, niin kuin lääkäri on määrännyt. En ole omin luvin vähentänyt enkä lisäillyt niiden käyttöä. Pyrin myös ottamaan ne oikeaan aikaan.”
Hän muistuttaa, että vain otettu lääke auttaa. Hän lataa lääkkeitä dosettiin joka viikko kuudesta purkista.
Kolesterolin alentamiseksi hän syö kahta lääkettä. Kerran hän piti lääkärin luvalla taukoa toisesta, mutta kolesteroli pomppasi heti ylös. Kun hän aloitti lääkkeen käytön uudestaan, arvot palautuivat hyviksi.
”Mihinkään karppaajien veljeskuntaan en ole liittynyt. En pärjäisi, jos en ottaisi lääkkeitä säännöllisesti.”
Takapakkia elämääntuli neljä vuotta sitten, kun Hagberg sairastui yllättäen peräsuolisyöpään.
Syöpä löytyi onneksi niin varhain, ettei hän tarvinnut siihen muuta hoitoa kuin leikkauksen. Kasvain onnistuttiin poistamaan kokonaan.
Syöpäleikkauksen jälkeen hänelle tuli kuitenkin komplikaatio, joka johti toiseen sydäninfarktiin sairaalassaolon aikana. Hagberg vietti kolme päivää teho-osastolla infarktin vuoksi. Tästäkin hän toipui jaloilleen.
Hän käy yhä säännöllisesti syöpä- ja sydänkontrolleissa sairaalassa, ja toistaiseksi asiat ovat olleet niin kuin pitääkin.
”Koen olevani nyt hyvässä kunnossa.”
Fyysistä kuntoahän kohottaa sydänyhdistyksen jumpassa kahtena päivänä viikossa. Aamuisin hän tekee kotona joogaan perustuvan puolen tunnin voimisteluohjelman.
”Olen höyrähtänyt siihen ja uskon, että se parantaa nivelten liikkuvuutta.”
Lisäksi perheet koirat vaativat kolme kävelylenkkiä päivässä.
Hän toimii myös sydäntukihenkilönä muille ohitusleikatuille. Hän muistuttaa, että sydänsairaskin voi viettää hyvää elämää.
”Ei kannata koskaan heittää kirvestä kaivoon.”