Kaunis ja kookas jugendkaappikello raksuttaa oululaisen Karl Sandmanin, 75, kodin nurkassa. Tasa- ja puolitunnein kajahtavat myös komeat lyönnit. Niitä Sandman ei edes havaitse eikä ihme, sillä äänet piirtyivät hänen mieleensä jo kapaloiässä.
Perintökello ei ole ainoa eikä edes arvokkain, mitä Karl Sandman on sukuperintönä saanut. Hänelle ja itse asiassa oululaisen historian ystäville vielä merkittävämpi on pärekori.
Lukittavan pärekorin Sandman oli havainnut nykyisen Cumulus-hotellin paikalla sijainneen kotitalonsa vintillä jo pienenä poikana. Rippikouluiässä hän vihdoin rohkaisi mielensä ja pyysi vanhemmiltaan luvan tutustua korin sisältöön. Päreiden suojista löytyi satakunta vuotta suvun kirjallista jäämistöä, muun muassa liki 400 kirjettä ja tiuhaan kirjoitettua korttia.
Tietoa siitä, kuka korin oli täyttänyt ja vintille nostanut, ei Karl Sandmanin vanhemmilla ollut. Hän epäilee vasun päätyneen löytöpaikkaansa jonkun sukulaisen muuton yhteydessä.
Nyt pärekorin aarteita tuodaan kaikkien nähtäville. Pohjois-Pohjanmaan museon aulassa avautuu keskiviikkona näyttely Prinsessa ja mandariini -- kaksi oululaiskohtaloa. Siinä esittäytyy Karl Sandmanin isosetä Wilhelm Sandman (1871--1953), joka käytyään kadettikoulun palveli vuosien ajan Venäjän armeijaa Turkestanissa, Kiinan rajamailla. Oululaisille hän tuli tutuksi toimiessaan kaupungin poliisimestarina vuosina 1918--1931.
Sandmanin toiminta Turkestanissa oli rajantakaisten kiinalaisten viranomaisten mielestä kiitoksen arvoinen. Niinpä Kiinan keisari myönsi vuonna 1908 Bahtin sotilaspiirin päällikön toimesta eronneelle everstiluutnantti Wilhelm Sandmanille kunniamerkin, jonka johdosta hän sai käyttää mandariinin arvonimeä. Mandariini-nimellä kutsuttiin keisarien Kiinassa korkeita virkamiehiä.
Prinsessa taas on oululaiskaunotar Ebba Lavonius (1850--1927), joka avioitui saksalaisen Solms-Braunfelsin prinssin Albrechtin kanssa.
Ajatus näyttelyn kokoamisesta syntyi syyskuussa 2005, kun Wilhelm Sandmanin pojan Georgin poika Olavi Sandman lahjoitti Pohjois-Pohjanmaan museolle Kiinan keisarin myöntämän arvomerkin. Museonjohtaja Ilse Juntikan ehdotuksesta näyttelyyn otettiin mukaan myös Ebba Lavonius ja hänen elämänvaiheitaan selvittänyt maisteri Markus H. Korhonen.
Aikalaisten Ebban ja Wilhelmin yhteen nivominen ei ollut vaikea asia, sillä heillä oli tiivis yhteys: Wilhelmin äiti Laura Cecilia Nygren oli Lavoniusten kodissa kasvattityttärenä.
Museon aulaan asetetaan esille todellisia kulttuuri- ja arkielämän historian herkkuja. Näitä ovat esimerkiksi otteet Wilhelm Sandmanin äidin Lauran eli Lallan tarkasta talouskirjanpidosta, josta saamme lukea hänen maksaneen lokakuussa 1899 pyykinpesusta 11, 50 markkaa ja silityksestä 60 penniä. Perheen ruokalistojakin olisi helppo laatia tilikirjaa apuna käyttäen.
Löytyypä sieltä reseptejäkin, niin lääkkeisiin kirjoitettuja kuin ruoanlaittoonkin tarkoitettuja. Herra tohtori Olsoni on määrännyt Wille-vauvalle roppeja jälkiruokalusikallisen kuusi kertaa päivässä kipeää kurkkua varten, kertoo A.F. Nordforsin apteekin etiketti.
Lauralla oli hilloja ja mehuja valmistanut pieni yritys, jonka merkitys perheen toimeentulossa oli erityisen tärkeä puolison, Nils Edvardin, kuoleman jälkeen. Yrityksen tuotteita varten lienee esimerkiksi kasvattisisaren Maria Ekmanin (o.s. Lavonius) muistiinmerkitsemä "åkerbärsaftin" eli mesimarjamehun ohje.
Hilloja tiedetään menneen aina suuriruhtinasperheelle Tsarskoje Seloon asti, sillä sukulainen oli siellä työssä. Ja onpa löytynyt myös merkintä Olof Palmen esiäidille myydystä laatikollisesta mehua. Mutta näistä syntyisi jo toinen tarina.
Prinsessa ja mandariini -- kaksi oululaiskohtaloa Pohjois-Pohjanmaan museossa 14.3.--6.5.2007.