TV1:ssä alkoi 21.8. uusintana ohjelma Smedsbergetin vanhainkodista Lyckselessä.
Soisin, että niin vanhustentaloissa työskentelevät kuin vanhusten omaiset ja etenkin päättäjämme näkisivät sen. Oletan, että tilanne monessa Suomen kunnassa on samantapainen.
Vanhainkoti Smedsbergetissä on ”kuin mikä tahansa vanhustentalo Ruotsissa”, todetaan johdannossa.
Sitä on vaikea uskoa, sillä olen aina luullut, että naapurissa asiat ovat paljon paremmin kuin meillä. Taitaa olla harhaluuloa.
Lähtötilanne on melko surkea. Tilat ovat vaatimattomat, heikkokuntoiset, kolkot. Passivoituneet potilaat ovat iäkkäitä ja huonokuntoisia, henkilökunta on väsynyttä ja heikosti motivoitunutta, talous on tiukoilla ja lisää säästöjä on odotettavissa.
Eräs asukas sanoo, että tämä on helvetin esikartano.
Johtaja Kerstin on kuitenkin lähtenyt hakemaan apua kahdelta huippuasiantuntijalta.
Tavoitteeksi hän on asettanut, että hoitokodista tulee neljässä kuukaudessa Ruotsin paras.
Asiantuntijat ovat geriatrian professori Yngve Uumajan yliopistosta ja Jane, palkitun hoitokodin johtaja Gotlannista.
Kun johtaja esittelee suunnitelmansa henkilökunnalle ja kysyy, mitä mieltä he ovat, on vastauksena paljon puhuva hiljaisuus ja lähinnä epäilyksiä onnistumisesta.
Eräs kommentoi: rikollisillakin on Ruotsissa paremmin kuin vanhuksilla.
Asiantuntijoiden havaintoja ensi käynnillä: kaikki ovet asukkaiden huoneisiin ovat kiinni, ei mitään aktivoivaa ohjelmaa tarjolla. Lääkäri epäilee liikalääkitystä ja vääriä ruokailutottumuksia osasyyksi potilaiden huonoon fyysiseen kuntoon.
Kaikkien kunto testataan. Lääkitykset käydään läpi ja tarkistetaan yhdessä hoitolaitoksen omalääkärin kanssa. Paljon virheitä löytyy. Todetaan, että väärä lääkitys aiheuttaa ongelmia potilaille ja tulee myös kalliiksi kunnalle.
Jane puolestaan aloittaa henkilökunnan koulutuksen. Hän näyttää saavan henkilökuntaan kosketuksen ja valaa uskoa heidän oman työnsä merkityksellisyyteen.
Aloitetaan yksinkertaisista asioista, kuten tilojen kunnon kartoituksesta ja mietitään, mikä olisi mahdollista jopa niukan kunnallisen budjetin puitteissa. Käydään ostoksilla kirpputorilla ja stailataan ruokailutilaa.
Olen nähnyt ohjelman ja tiedän, että tarinalla on onnellinen loppu, mikä tuntuu ensimmäisen jakson jälkeen lähes ihmeeltä. Kannattaa katsoa, miten se Ruotsissa tehtiin!
Tuleva asukas minäkin