Oulaisten Yrittäjien puheenjohtaja Mika Ilomäki on jokkis- ja rallimiehiä. Kiinnostus autoihin ja ajamiseen on peruja lapsuudesta.
”Vanhemmat ovat tykänneet käydä katsomassa kisoja ja itse olen ollut kai parivuotiaana jo ensimmäisen kerran kisoissa. Katsojan roolissa tuli oltua monia, monia vuosia ja halusin itsekin päästä ajamaan. Vuonna 2005 kaverin kanssa sitten rakennettiin ensimmäinen auto ja pitkäaikainen haave toteutui. Siitä lähtien on tullut harrastettua jokkista. Vuoteen 2010 asti AKK:n puolella ja vuodesta 2011 lähtien JokkisRacen puolella. JokkisRace on hieman edullisempaa, niin sanottua perinteisempää jokamiesluokkaa, joka kiireiselle, ei-niin-rikkaalle henkilölle sopii paremmin”, Mika Ilomäki kertoo.
Hinku ralliauton rattiin
Jokkista muutaman vuoden ajettuaan Mika alkoi kiinnostua myös rallista. Suomeen perustettiin Harrastemoottoriurheilun Keskusjärjestö (HaMU), jossa, niin kuin nimikin kertoo, voi harrastaa, myös pienemmällä budjetilla kuin rallia normaalisti ja HaMU:n rallisprint-kisoihin pääsee osallistumaan jokkisautolla.
”Taisi olla vuosi 2015, kun ajoin ensimmäisen rallisprintin Jokkis EVK-luokassa Ukkohallassa ja vaikkei menestystä tullut, niin olihan se mukavaa! Yhteensä olen nyt ajanut kolme sprinttiä ja kiinnostus ralliajoa kohtaan on vain kasvanut”.
Autourheilun harrastaminen koostuu oikeastaan kahdesta osatekijästä. Auton laittamisesta ja korjaamisesta sekä kilpailemisesta.
”Auton laitto pyritään tekemään tallissa, mutta kesäisin on mukavaa tehdä remppaa myös ulkona. Tähän tekniseen puoleen menee aikaa vaihteleva määrä riippuen siitä, että onko autossa jotain isompia ongelmia, vai onko jopa niin hyvä onni, että kisan jälkeen voi vain odotella seuraavaa kisaa auton ollessa iskussa”.
Kilpailuissa vierähtää sitten yleensä yksi päivä kilpaillessa, mutta pidemmälle lähtiessä pitää lähteä jo edellisenä päivänä.
”Jokkista ajan pääsääntöisesti täällä Pohjois-Pohjanmaan alueella, mutta rallissa pitää lähteä hieman kauemmaksikin. Tänä vuonna oli jo ”kotiralli” Piippolassa, muut suunnitellut kisat ovat Keuruulla, Sonkajärvellä, Lieksassa, Multialla ja Vaasassa. Aikaahan, ja rahaakin, tämä harrastus vie aika paljonkin, varsinkin, jos rakentaa uutta autoa.
Yhteishenki ja uusia ystäviä
Autourheiluharrastuksesta Mikaa kiehtoo, kun pääsee kokeilemaan omia ja auton rajoja sekä nollaamaan aivot hyvin.
”Kun rakennat tai korjaat autoa tai olet kilpailussa, niin työasiat eivät paljon mielessä pyöri. Näissä harrastuksissa oppii myös auton tekniikasta niin paljon, että periaatteessa, jos aikaa olisi, myös yrityksen ja omat autot voisi korjata itse. Parasta ehkä on kuitenkin yhteishenki ja samantyylisten ihmisten kanssa tekeminen. Olen saanut paljon uusia ystäviä lähes ympäri Suomen tämän harrastuksen parissa. Toinen, mikä vaikuttaa ihan jokapäiväiseen tekemiseen on ajotaito. Uskallan väittää, että yllättävistä tilanteista liikenteessä selviämiseen on autourheilun harrastajilla huomattavasti paremmat valmiudet kuin muilla”.
Kommelluksiakin on matkan varrelle toki sattunut, niitäkin on näin jälkikäteen mukava muistella.
”Esimerkiksi sellainen juttu tuli tässä mieleen, kun aikoinaan autosta hajosi kaksipäiväisessä kotikisassa lauantaina kytkin. Vaihdettiin sitten illalla varikolla siihen uusi kytkin ja sunnuntaiaamuna olin lähdössä katsastamaan, niin auto ei liikkunutkaan mihinkään. Olimme asentaneet kytkinlevyn väärin päin. Kilpaillessa sitten on pari kertaa pitänyt alkaa ahnehtimaan lyhyemmän ajokaavion toivossa väärässä paikassa ja onkin löytänyt itsensä roikkumassa turvavöissä pää alaspäin auton ollessa katollaan”.