Maple Cross tänään perjantaina Tornion Umpitunnelissa ja huomenna lauantaina 17. helmikuuta Jäälin Bumerangissa.
Laulaja-lauluntekijä Marko Järvenpää perusti kiiminkiläisbändi Maple Crossin alun perin jo joskus 80-luvun loppupuolella. Thrash- ja speed-metalliin lokeroituva yhtye jäi kuitenkin uinumaan 90-luvun loppupuolella useiksi vuosiksi, kunnes se heräteltiin henkiin uudella kokoonpanolla vuonna 2001. Alkuperäisistä jäsenistä on jäljellä enää Järvenpää itse, mutta uudetkin soittajat ovat vanhoja tuttuja vuosien takaa.
"Kokoonpano on vaihtunut useaan otteeseen, mutta nyt tuntuu, että tämä on porukka, joka pysyy. Siksi levyn tekeminenkin on viivästynyt. Olen halunnut olla varma, että tällä porukalla mennään."
Bändin tuorein levy Heimo julkaistiin juuri. Kyseessä on teemalevy, ja Järvenpäälle varsin henkilökohtainen, pitkä projekti, joka sai alkunsa jo reilu vuosikymmen sitten.
"Heimo perustuu pappani Heimo Isopahkalan sotakokemuksiin. Pappa on pikkupojasta lähtien ollut minulle esikuva ja tärkeä ihminen. Sotakokemukset ovat aina kiinnostaneet, muttei pappa niistä oikein aikoinaan alkanut puhua. Kerran sitten istuttiin alas ja juteltiin koko papan sota-aika läpi. Siitä lähtien on idea tästä levystä muotoutunut päässä."
Heimo-pappa ei tiennyt levynteosta mitään, ennen kuin Järvenpää pääsi antamaan tälle valmiin teoksen. "Kyllähän pappa ja mummi olivat otettuja. Taisivat olla vähän hämmentyneitäkin", Järvenpää myhäilee.
Levyn kappaleet etenevät kronologisessa järjestyksessä. Kaikki alkaa siitä, kun nuori poika lähtee koulun penkiltä rintamalle. Albumi päättyy viimeisiin sotauniin ja tuntemuksiin.
Järvenpään oma suosikki on nettisinglenä itsenäisyyspäivänä julkaistu Journey of A Wolf.
"Se kertoo tarinan siitä, kun pappa kosi mummia kirjeellä rintamalta käsin. Vastausta ei kuulunut, mutta pappa lähti silti kyseisenä päivänä Kalajoelle. Perillä kävi ilmi, että mummi sai kirjeen käsiinsä vasta samana päivänä. Mummin vastaus oli onneksi kyllä, sillä ilman vihkitodistusta pappa olisi luultavasti tullut ammutuksi rintamakarkurina."
Yhtyeen viidestä jäsenestä jokaisella on myös päivätyö, joten keikkoja ei ehditä mahdottomasti tekemään.
"Aina me olemme saaneet soittaa melkeinpä niin paljon kuin olemme halunneet. Hienoimmista keikkakokemuksista muistuvat mieleen Tanskan Århus ja Ejsberg. Me luulimme olevamme lämmittelybändi, mutta olimmekin pääesiintyjiä. Kaikki muut kyllä tiesivät sen, mutta meille ei vain ollut kukaan muistanut kertoa. Molemmat paikat olivat ihan täynnä ja meininki oli kova."
Hevibändejä lapsesta saakka ihailleen kiiminkiläispojan soittouran huippuhetkiin kuuluu myös taannoinen Liverpoolin-keikka, jolloin Carcass-yhtyeen solisti Jeff Walker tuli Maple Crossin kanssa lavalle.
"Silloin olin kyllä ihan kananlihalla", Järvenpää nauraa.
Miten Oulun seudun hevikansa poikkeaa ja maailman areenoihin verrattuna?
"Ehkä täällä on nähtävissä sellaista perussuomalaista jäyhyyttä. Porukka ei heittäydy niin helposti mukaan. Tai ehkä heittäydytäänkin, mutta se vaatii pari kaljaa alle. Toisaalta musiikki on sellainen yhdistävä tekijä, ettei yleisö loppujen lopuksi juuri eroa. Kotona on mukava soittaa, sen olemme joutuneet toteamaan monta kertaa isojenkin areenojen jälkeen."
Maple Cross starttaa kiertueelle Torniosta 16. helmikuuta, ja kiertue päättyy Ouluun huhtikuulla. "Oulu on säästetty lopuksi. Yleensä olemme aloittaneet täältä, mutta nyt teemme päinvastoin, jotta saamme kerrankin juhlia kiertueen päättymistä Oulussa."
