Varhain maaliskuisena maanantaiaamuna paikkani maailmassa muuttui ratkaisevalla tavalla. Maailma ei tosin sitä huomannut.
Muutos ei ollut ylennys tai alennus töissä eikä reservissäkään. Se tarkoitti jotain suurempaa, sitä että tavallisesta ruuhkavuodet ohittaneesta keskivartalolihavasta ja jonkinasteiseen kotijöröyteen taipuvaisesta perusmiehestä tuli vastasyntyneen isoisä. Pienen pojan pappa.
Pääsin pieneksi osaseksi miljoonalukuista suomalaista isovanhempien joukkoa.