Mennyt kevät ja kuluva kesä jäävät sosiaali- ja terveysalalla toimivien mieleen lähtemättömästi haastavana ja stressaavana työvaiheena. Pandemia lisäsi työn henkistä ja eettistä kuormittumista.
Yllättävät käänteet ja epävarmuus aiheuttivat turvattomuutta, pelkoa ja epäilystä selviytymisestä. Uhkakuvat kasvoivat sen myötä, kun mahdollisuudet työskennellä normaalisti vähenivät.
Henkilökohtainen paini velvollisuuden ja oman tahdon välillä saattoivat niin ikään äityä raskaaksi.