Menneestä en tiedä, mutta vielä jokunen vuosi sitten tornitaloissa elo oli melko rauhallista. Lähikerroksissani ei kuitenkaan asunut vaihtareita - siellä missä asui, huhuttiin olevan isompiakin pirskeitä.
Meluisasta maineestaan huolimatta juuri vaihtarit tekivät tornitaloissa asumisesta hauskaa. Aina tultiin juttelemaan pihalla ja pyykkituvalla, moikkailtiin ja saatettiin kutsua tupereihin ja milloin mihinkin illanistujaisiin. Suomalaisilta naapureilta oli turha odottaa kuulevansa edes huomenta samassa hississä.
Ainoa valittamisen arvoinen asia naapureista oli keskellä yötä teknoa jumputtava (suomalais-)nörtti. Raukka ei ilmeisesti tajunnut, että viiden aikaan aamulla soitettu bassojytinä kuuluu kuin kuuluukin ohuiden seinien läpi naapurihuoneistoon. Tyypillinen omakotitalossa asunut teini siis.
Asuntotoimistosta satuin kerran kysymään talon paloturvallisuudesta. Itse asuin melkein ylimmässä kerroksessa, eikä talossa ainakaan vielä silloin ollut palotikkaita. Tikkaat menivät talon ikkunattomilla seinillä. Minulle jäi epäselväksi, miten niille olisi päässyt tulipalon syttyessä, jos rappusia pitkin ei olisi voinut tulla alas. Toimistostakaan ei osattu sanoa asiasta oikein mitään.