Äiti näki lehdestä ilmoituksen ja sai päähänsä, että jalkapallo saattaisi sopia Jenna-tytölle. Eikun harjoituksiin. Tämä tapahtui kaksitoista vuotta sitten Haukiputaalla.
Monilahjakkuus harrasti tietenkin myös voimistelua, jääkiekkoa, yleisurheilua ja hiihtoa. Mutta pyöreä ja vallattomasti pomppiva jalkapallo vei sittenkin tytön mennessään.
"Jalkapallo on joukkuepeli, se siinä parasta on. Ei tarvitse puurtaa yksin", Jenna Vaara, 19, perustelee lajivalintaansa.
Jenna Vaara on tehnyt tällä kaudella naisten ykkösessä pelaavassa OLS:n joukkueessa 15 maalia yhdessätoista pelaamassaan ottelussa. Melkoinen määrä.
"Jotenkin vain osaan hakeutua maalintekopaikkoihin. Ja olen nopea", Vaara sanoo ja muistaa antaa maaleistaan ansiota myös joukkuekaverilleen:
"Yleensä se ratkaiseva syöttö tulee Milla Aholalta vasemmalta laidalta."
Poikien kanssa
oppii paljon
Jenna Vaara on Kastellin urheilulukion ainoa naisjalkapalloilija.
"Siinä on hyvät puolensa. Poikien kanssa oppii antamaan syötön nopeasti, ennen kuin ne rappaavat kintuille. Poikien pelirytmi on kuitenkin erilainen. Pitää vaan pärjätä, on pakko", Vaara naurahtaa.
Vaaralla on kaikki edellytykset kehittyä mihin saakka tahansa jalkapalloilijana.
Perustekniikka on opittu hyvissä ajoin ennen murrosikää. Toki kehittämistä riittää, ennen kuin huipulla ollaan.
"Paras ominaisuuteni on ehkä liike - ja tietysti se maalipaikkojen haistaminen. Pääpeliä ja pallon käsittelyä voi aina parantaa, lähes loputtomiin", Vaara miettii keskittyneenä.
Nousumahdollisuus
on vielä
"Älä kysy, mikä minusta tulee isona. En tiedä tippaakaan, mihin olisin lähdössä opiskelemaan. Ei ole hajuakaan, mitä haluaisin tehdä isona."
Mutta jalkapallo on naisen ajatuksissa vahvasti mukana: varsin pitkälle saatetaan mennä urheilun ehdoilla.
Jenna Vaara haluaa joka tapauksessa pelaamaan SM-sarjaan. Se saattaa olla mahdollista Oulussakin, jos OLS onnistuu nousemaan sarjaa ylemmäs. Nyt joukkue on kolmantena, kaksi lohkon parasta pääsee karsimaan noususta pääsarjaan.
"Omissa käsissämme on vielä kaikki, sillä pelaamatta on vielä sentään yhdeksän ottelua. Meillä on joukkueessa hyvä henki: onneksi pelaajia on niin paljon, että joukkueeseen on kilpailua. Kukaan ei lepsuttelemalla voi olla varma pelipaikastaan. OLS:n pelaajien ikähaitari on 17-30 vuotta.
Ykkösen taso on varsin kirjava. On hyviä joukkueita, mutta myös heittopusseja.
"Siksi varmaan ensi kaudeksi sarjajärjestelmä muuttuu: kahdesta ykkösen lohkosta tehdään yksi sarja. Meidän lohkossamme oikeastaan hyviä joukkueita ovat meidän lisäksemme vain Pallo-Iirot ja NiceFutis. Muut ovat yleensä muutaman hyvä pelaajan varassa."
Jos OLS ei nouse, saattaa edessä olla muutto johonkin etelän seuraan. 19-vuotiaiden maajoukkueeseen kuuluvalla oululaispelaajalla kysyntää on ollut jo.
Turnausmuisto,
joka ei unohdu
Kontaktipelissä on toki sattunut loukkaantumisiakin, ei onneksi mitään vakavaa. Ainahan kärkipelaajaa taklataan - jos saadaan kiinni.
"Aivotärähdyksiä, jokunen lievä polvivamma ja sellaista muuta pientä. Nopeudesta on ollut hyötyä."
Pelaajauran varrelta kertyy muistoja. Pahoja henkisiä traumoja ei Vaaran mieleen ole jäänyt, mutta yksi muisto nousee yli muiden:
"Pääsimme HauPa:n porukalla Kokkola-cupin finaaliin joskus kymmenvuotiaina. Vastaan tuli Kälviän Tarmo, jolle hävisimme muistaakseni maalilla. Silloin itkettiin oikein porukalla."
OLS pelaa seuraavan kotiottelunsa lauantaina klo 18 Pateniemen kentällä. Vastaan tulee tamperelainen Ilves-Pallo.