Salibandyn nuorten maailmanmestari Ville Turula ,18, suhtautuu mailan kanssa kikkailuun samaan tapaan kuin hänen jääkiekkoa pelaava ikätoverinsa Mikael Granlund.
Kun Turulaa pyytää näyttämään pallon kanssa veivaamista, peliväline kyllä pysyy mailan lavassa, mutta mies itse ei myönnä harjoitelleensa kikkailua vähään aikaan. "Silloin nuorempana. Silloin se oli tärkeä osa harjoittelua", Turula sanoo.
Hänen mukaansa vanhemmalla iällä harjoitusmäärät kasvavat ja omaehtoinen pallon ja mailan kanssa harjoittelu jää vähemmälle.
Granlund itse vähättelee ilmaveivimaaliaan. Ilmiöksi noussut, postimerkkiinkin päätynyt maali saa Turulalta täyden tunnustuksen.
Turulan mukaan itse maalin teknistä suoritusta merkittävämpää on, että maali syntyi jääkiekon MM-kisojen välieräottelussa. "Oli se hieno. Ja niin kovaan paikkaan", Turula täsmentää.
Ilmaveivihuuma jatkuu Oulussa keskiviikkona. Kalevan järjestämässä Ookkonää ilmaveivannu -tapahtumassa nuoret -- ja miksei vanhemmatkin -- ilmaveivaajat pääsevät näyttämään kykyjään mailan ja pallon hallinnassa.
Ilmaveivi yhdistetään tällä hetkellä ennen kaikkea jääkiekkoon, mutta ilmaveivin suomalaiset juuret ovat salibandyn puolella. Ookkonää ilmaveivannu -tapahtumassa veivauksen välineenä toimivat salibandymaila ja -pallo.
Turula uskoo, että nuorista löytyy ilmaveivaamisen taitajia. "Nuoret ovat harjoitelleet sitä nyt kuukauden verran. Eivätköhän he osaa."
Salibandyssa ilmaveivin isänä pidetään 40-vuotiasta salibandyn pelaaja Janne Tähkää. Tähkä väläytti ilmaveiviksi ristittyä temppua ensimmäisen kerran 1990-luvun lopun suomalaisilla salibandykentillä.
Myös Turulalle sanasta ilmaveivi tulee ensimmäisenä mieleen Janne Tähkä. "Tähkän veivin näin ensimmäistä kertaa muistaakseni nettivideolta", Turula muistelee. Todellisesti ilmaveivi sykähdytti Turulaa, kun Tähkä vei ilmaveivin tosipeleihin salibandyn MM-kisoissa vuonna 2002.
Vaikka ilmaveivin historia nojaa Suomessa salibandyyn, on sen historia vanhempi kuin koko salibandyn lajihistorian. Ensimmäisen kerran ilmaveivillä säväytti Bill Warwick, joka veivasi kiekon maaliin maalivahdin selän kautta Länsi-Saksassa vuonna 1955.
Ilmaveivi on siis myös näyte siitä, miten eri lajit voivat ottaa vaikutteita toisistaan. Turulalla pysyy salibandymailan lisäksi myös jääkiekkomaila kädessä, mutta hänen mukaansa jotkut jalkapalloilijoiden harjoitteet saattavat sopia salibandyn pelaajalle paremmin kuin jääkiekkoilijoiden vastaavat.
"Esimerkiksi jalkapallon seinäsyötöissä on paljon samaa, kuin vastaavassa syöttelyssä salibandyssa", Turula sanoo.