Aurinkoinen pakkaspäivä on kahmaissut kokonaan huurteessa ja lumen peitossa uinuvan luonnon syleilyynsä. Katselin pohjoista, upeaa lumista luontoa maaliskuisen auringonlaskun aikaan.
Kevättalven lumilla timantit loistivat, valonsäteet olivat kauneimmillaan. Kuuntelin lapintiaisen viserrystä, katselin kuukkelia kelomännyn kuivuneella oksalla ja metsän asukkaiden lumijälkiä hohtavilla hangilla.
”Loistavilla keväthangilla arkiajatukset katoavat, mielen aallot tyyntyvät.”
Kelomännyt ikiaikaiset, kauan kasvaneet, vuodet harmaannuttaneet, kauniiksi hopeoineet.