Martti Turunen
päätoimittaja
Pitkään näytti siltä, että Oulussa vain keskustan Juha Huikari on tosissaan pormestarimallin kannalla.
Viime aikoina tilanne on kuitenkin muuttunut.
Kalevan valtuustoryhmien vetäjäkyselyssä pormestarimalli voitti pari vuotta sitten vain 3–2, mutta viime tammikuussa jo 4–1.
Valtuustoaloitteitakin on asiassa tehty ja viimeksi pormestarista puhuttiin elokuisessa valtuustoseminaarissa.
Jos Oulussa olisi pormestari, se ei oikeastaan olisi kyllä uutinen.
Pormestarihan johti Oulua ensimmäiset kolme vuosisataa, 1611–1930.
Vasta sitten tulivat kaupunginjohtajat.
Nykyajan pormestari rantautui ensin, 2006 Tampereelle. Jan Vapaavuori aloitti Helsingissä 2017.
Pormestari on myös Puolangalla, Kärkölässä, Pirkkalassa ja Tuusulassa.
Eriasteisia pormestarivirityksiä on ainakin Turussa, Espoossa ja Hämeenlinnassa.
Tässäkin näyttää siis samalta kuin niin monessa muussa asiassa: kun yksi keksii, toiset seuraavat kateudesta tai muuten.
Helsingissä on peräti kolme pormestaria, onhan se maan pääkaupunki: Vapaavuoren lisäksi apulaispormestarit Anni Sinnemäki ja Nasima Raznyar.
Kolmipäinen johto ajautui viime viikolla tänne 540 kilometrin päähänkin näkyvään ilmiriitaan siitä, kannattaako keskustatunnelia selvittää vai ei.
On mielenkiintoista nähdä, mitä välirikko vaikuttaa pormestari-intoiluun muualla.
Pormestari on avoimesti poliittinen henkilö, jonkun puolueen jäsen.
Perinteinen kaupunginjohtaja on hänkin usein julkipoliittinen. Tultuaan valituksi häneltä kuitenkin odotetaan viranhaltijana puolueetonta toimintaa.
Kahden mallin ero on pienimmillään hiuksenhieno ja suurimmillaan merkittävä, kuten Helsingissä.
Kumpi on parempi malli?
Useimmat Oulun valtuutetut ovat niin taitavia, että pystyvät perustelemaan kantansa, onpa se sitten pormestarimalli tai perinteinen kaupunginjohtajuus.
Siitä voi kuitenkin olla satavarma, että johtajan persoona on tärkeämpi kuin johtamismalli.