Kirjoittaja ja kuvittaja kuuluvat Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
Pakkoliikunta on koulusta tuttua. Verkkareihin ja jumppatossuihin pukeutunut ponnaripäinen tehotäti on monille se pelätyin opettaja.
Liikuntatunnilla pelataan pesistä. Ei kysytä osaatko, ei kysytä haluatko. Sitä on pelattava, kun se opetussuunnitelmassa mainitaan.
Ensimmäinen ei omista suksia, toinen vihaa voimistelua, kolmas potee oksennustautia aina sähly-tuntien ajan. Eikä liene tarpeellista edes mainita surullisenkuuluisia uimatunteja, jolloin altaaseen päätyy murto-osa ryhmästä. Yläasteella kukaan ei enää muista ala-asteaikoja, jolloin uimaviikkoa vietettiin riemusta kiljuen.
Ala-asteella kaikki on muutenkin paremmin. Melkein kaikilla on liikuntatunnilla hauskaa. Pelataan, sählätään, uidaan ja juostaan rintarinnan. Ala-asteella ei syyttävä sormi osoita: Et osaa. On lupa olla osaamatta, tunnilla opitaan.
Yläasteella laitetaan oppilaat jonoon. Jokainen lyö vuorollaan palloa, luistelee radan lävitse, hyppää pituutta, ui rintauintia. Jonossa on aikaa katsoa, kun muut mokaavat. Jonossa nauretaan toisille. Jonossa supistaan, sipistään, arvostellaan.
Yläasteella juostaan cooper, tehdään lihaskuntotestit, pelataan kilpaa. Seinällä on taulukkoja: montako vatsalihasta ehdit puolessa minuutissa. Kuinka monta punnerrusta jaksat? Cooper-testissä osa kävelee, suurin osa juoksee. Opettajan syyttävä sormi osoittaa kävelijöitä.
Liikuntapäiväkirjaan ei saa merkitä hyötyliikuntaa. Sen voi kirjoittaa lapun taakse pieneen tilaan. Entä jos pyöräilee kouluun lähes kymmenen kilometriä päivittäin? Entä jos käy päivittäin lenkillä koiran kanssa? Entä jos iltaisin ohjaa liikuntaryhmää? Hyötyliikkuja ei tarvitsekaan enää muuta liikuntaa.
Koulun ulkopuolellakin syyttävä ääni soimaa. Nuorten lehdet myyvät sporttisuudellaan. Pitää olla urheilullinen. Pitää liikkua. Pitää syödä terveellisesti.
Nuorisoseurat tähtäävät kilpailuun. Harvassa ovat sellaiset seurat, missä harrastetaan huvin vuoksi, vaikka juuri sellaista liikunnallista yhdessäoloa nuori kaipaa. Liikkumisen ilo hukkuu pakotuksen ja kilpailun varjoon.
Ihanteet pistävät liikkumaan. Liikuntaa myydään kuin mitä tahansa muutakin tuotetta. Mainokset vetoavat ihmisiin, pakottavat hieman. "Liiku itsesi rantakuntoon." "Joulunajan kilot pois."
Samaan aikaan syömishäiriöt yleistyvät, stressi lisääntyy, mielenterveysongelmat tulevat. Mitä tarjotaan rentoutumisen reseptiksi? Vastaus on helppo: Liikuntaa.
