Huittisten linja-autoaseman baari 80-luvun alussa; raskas opiskelupäivä läheisessä kauppaoppilaitoksessa on hiipunut iltaan. On otettu huikopalaksi lihis ja olut. Mallasta nautitaan klassisesta Oivan Toikan puolen litran tuopista, joka lepää valkoisella laminaattipöydällä. Tupakka palaa ja juttu luistaa. Toisenkin voisi ottaa, mutta taskussa on vain nöyhtää ja reikä. Opiskelukaverini Jukka on taas laittanut levyautomaatista The Clashin soimaan.
Jukka ojentaa viimeistä kolikkoaan ja näyttää aseman 50-pennin pajatsoa, "vintsikkaa".
- Koeta tuolta!
Raha koneeseen, tähtäyssormi keskelle lasia, tiukka keskittyminen, ja lyönti. Kolikko hujahtaa sukkana keskeltä sisään ja keskusta rojahtaa tyhjäksi rahakaukaloon.
- Olen Jaakob Jasso, sanon Jukalle keskiolutpulloa ojentaessani.
Uusia tällaisia muistoja ei enää synny, sillä pajatsot saatettiin haudan lepoon keskiviikkona Helsingissä. Suomalaisten baarien, kahviloiden ja huoltoasemien imagoon oleellisena osana kuulunut raha-automaattivanhus lähti ikilevolle niin sankassa salamavalojen räiskeessä, että siitä olisi moni rock-tähtikin ollut kateellinen. Ennen manan majoille siirtymistään pajatsojen eri mallit ehtivät tuottaa Raha-automaattiyhdistykselle 1,5 miljardia euroa.
Hedelmäpeli ja pokeri tuonen tuojina
Pajatson eli tuttavallisemmin jasson suosio on ollut laskussa 80-luvulta lähtien. Kolikkojen sinkauttelemisen tilalle ovat tulleet pokeri- ja hedelmäpelit.
Raha-automaattiyhdistyksen liiketoimintajohtaja Timo Kiiskinen myöntää, että vaikka RAY kehittää jatkuvasti uusia automaattipelejä, on pajatson kaltaisia, koko kansakunnalle nostalgisia pelimuistoja tuovia laitteita vaikea keksiä.
- Siinähän se haaste on: pitäisi pystyä luomaan rentouttava ja helposti omaksuttava pelikokemus, joka kestää isältä pojalle, Kiiskinen sanoo.
RAY:n hallussa on edelleen näytekappaleet kaikista Suomessa käytetyistä pajatsoista, ja niitä voi jopa päästä pelaamaan RAY:n tapahtumissa. Jos vintsikka ei ole tuttu, sitä voi kokeilla virtuaalisesti RAY:n nettikasinolla osoitteessa www.ray.fi.
Epäilen kuitenkin, ettei tunnelma ole sama. Ei ainakaan, jos joku ei laita Clashia soimaan ja tuo Toikalla olutta.
Suosittuja vilunkitemppuja
Pajatso oli taitopeli, mutta jasson tyhjentämistä yritettiin myös vilunkikonstein. Tässä muutamia suosituimpia.
Siima rahassa:
Kolikkoon porattiin pieni reikä, johon kiinnitettiin ohut, noin 0,16 millin siima. Ohi menneen lyönnin saattoi tällaisella rahalla uusia ja yrittää onkia kolikon osumaan raha-aukkoon. RAY lisäsi myöhemmin raha-aukkoihin siimaleikkurit, mutta huijarit vastasivat monisäikeisillä siimoilla, joiden irtonaiset säikeet tukkivat leikkurin, ja taas mentiin.
Metrimittatemppu:
Rullamitasta leikattiin pois päässä oleva väkänen. Tämän jälkeen mitta ujutettiin alhaalta keskustan raha-aukon viereen seinäksi, johon kolikot pysähtyivät ja putosivat aukkoon. Mittahuijarin tyhjentämät pajatsot tunsi typötyhjistä keskustoista.
Kierot rahat:
Erilaisia väänneltyjä ja kieroja kolikoita pyrittiin saamaan jumiin raha-aukkojen ympärille, minkä jälkeen raha oli helppo lyödä aukkoon.
Sorvattu raha:
Metallista sorvattu, aivan oikean rahan kokoinen rahake, jonka voi rahan sijasta lyödä pajatsoon. Työläs huijaus, normaaleilla sorvaushommilla sai paremman tienestin.
Elektronisen jasson porsaanreikä:
Kun lasia nostettiin, maksukoneisto luuli, että kolikko osui jokaiseen porttiin. Suosittu keino oli painaa nahkatakin selkämys kiinni lasiin ja ponnistaa voimalla ylöspäin.